"Kello löi jo viisi, lapset herätkää. Juhani ja Liisi, muuten matka jää." Suosittu joululaulu Joulukirkkoon on oululaisen kirjastotoimen apulaisjohtajan Maija Sarasteen isänisän sävellys vuodelta 1911. Sanat ovat helsinkiläisen kansakoulunopettajan Immi Hellénin.
Viimeiset 17 vuottaan isoisä vietti halvaantuneena Koskelan sairaalassa. Lapsenlapset toki tunsivat Joulukirkkoon-laulun, niin kuin kaikki suomalaiset, mutta muista isoisän sävellyksistä heillä ei ollut käsitystä.
Ei ennen kuin Maija Saraste selvitti isoisänsä elämää ja julkaisi hänestä vast'ikään elämäkerrallisen kirjan Kello löi jo viisi! - R. Raalan elämäntarina (Suomen Musiikkikirjastoyhdistys, 2003.)
Farfarin raflaava elämä
Sävellys Joulukirkkoon jäi elämään taiteilijanimellä R. Raala julkaisseen Berndt Sarlinin (1886-1971) vajaan 600 laulun mittavasta tuotannosta. Joulukirkkoon löytyy useimmista laulukirjoista ja kauneimpien joululaulujen valikoimista. Harva kuitenkaan ajattelee sen säveltäjää. Laulu on niin tuttu ja yhteistä omaisuutta, että se tuntuu kansanlaululta.
R. Raalan sävellysten uskomaton määrä tuli hänen pojantyttärelleenkin täytenä yllätyksenä. Julkaistuja sävellyksiä on noin 340 ja julkaisemattomia parisataa.
"Ei näistä eikä Afrikan-asioista puhuttu farfarin aikana", toteaa Maija Saraste, joka 1950-luvun puolivälistä alkaen vieraili useasti isoisänsä luona sairaalassa. Koskaan hän ei kuitenkaan kysynyt mitään farfarin erikoisista elämänvaiheista.
"Isoisäni oli sillä tavalla kunnioitusta herättävä henkilö, ettei häneltä kerta kaikkiaan voinut udella mitään. Hän oli semmoinen vanha herrasmies, lapsesta vähän pelottava. Minusta tuntuu, että vielä 50- ja 60-luvuilla oli tyypillistä toisenlainen kunnioitus ja etäisyys isovanhempia kohtaan."
Nyt Maija Saraste sanoo, että Berndt Sarlinilla oli erikoinen ihmiskohtalo. Harvoilla elämä on niin monivivahteista. "Jos isoisän tarinan lukisi romaanina tai näkisi elokuvana, sitä ajattelisi, ettei tällä lailla voi käydä. Ei ihmisen elämä voi olla noin polveilevaa!"
Toinen Rati-riti-ralla
Berndt Sarlinin ensimmäiset sävellysyritykset tapahtuivat jo 1907. Tädin, musiikinopettaja Anna Sarlinin kannustuksesta hän ryhtyi Kansallisteatterista potkut saatuaan määrätietoisesti säveltämään lastenlauluja ja koululaisille soveltuvia kuorosävellyksiä.
"Berndt sävelsi laulut muutaman vuoden aikana. Vuoden 1915 jälkeen sävellykset harvenivat. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, enimmäkseen yksiäänisiä, jonkun verran on kaksi- ja kolmeäänisiä", arvioi Maija Saraste.
Sävellyksistä 200 julkaistiin Otavan Laululeivonen-sarjassa. Joulukirkkoon eli Kello löi jo viisi julkaistiin ensimmäisen kerran Lasten laulukirjan neljännessä painoksessa. Runossa on alunperin 14 säkeistöä, joista lauletaan yleensä seitsemän.
R. Raala on tehnyt sävellykset myös Topeliuksen sanoihin Pikkuinen paimen nyt kenkäsi. Samoin kuin Rati-riti-rallaa. Ja Joulupukki.
"Monet säveltäjät sävelsivät samoja lastenrunoja: Immi Helléniä ja Topeliusta. Aina joku tulkinnoista jäi eloon. Useimmat eloon jääneet olivat muiden kuin isoisäni sävellyksiä. Eivät ne sattumalta valikoituneet, vaan kyllä tuntuisi, että esiin nousivat parhaat sävellykset."
Olisihan se metkaa, jos Joulupukki menisikin eri sävelellä kuin P.J. Hannikaisen Jyväskylässä kirjoittama piirileikki!
"Yleisesti ottaen R. Raalan sävellyksistä joululaulut ovat kiinnostavimpia", huomauttaa Saraste. "Olen ajatellut vielä jossakin vaiheessa tehdä niistä nuottijulkaisun."
Nimimerkki kartanosta
Alusta asti Berndt Sarlin käytti taiteilijanimeä R. Raala syntymäpaikkansa Raalan kartanon mukaan. Toinen R-kirjain oli nimen alussa sointuvuuden takia. Berndtin äiti oli kartanon herrasväen kasvattitytär.
"Berndt asui Raalan kartanossa Nurmijärvellä 7-vuotiaaksi saakka ja sen jälkeen kaikki kesät. Alue on hyvin kaunista ja vehmasta. Kartanossa oli paljon eläimiä ja kilpahevosia ja siellä asui mielenkiintoisia ihmisiä. Esimerkiksi Aleksis Kiven veli asui siellä kuolemaansa saakka. Setäpuoli Anders Adlercreutz oli hyvin kiinnostava ja Matilda-mamma suhtautui kasvattityttärensä lapsiin kuin omiin lapsenlapsiinsa", kuvailee Saraste.
"Adlercreutzin suku piti vuosikymmeniä huolta Aleksis Kiven kraatari-isästä Erik Stenvallista sekä tämän pojista. Kiven isän arvellaan olleen laamanni C.H. Adlecreutzin avioton poika", kirjoittaa Saraste Hannes SihvonElävä Kivi -teosta (SKS 2002) seuraten.
Raalan kartano on Kiven Seitsemän veljeksen Viertolan kartanon esikuva.
Uusi olisi tehtävä!
R. Raalan sävellystyö loppui lähes seinään. Niin loppui aiemmin myös näytteleminen. Berndt Sarlin ei lähtenyt Kansallisteatterin jälkeen mihinkään maakuntateatteriin. Kaikki päättyi aina totaalisesti.
"Säveltäminen loppui varmaan ihan rahakysymykseen. Eihän niillä leipäänsä ansainnut. Farfar oli varmaan myös pettynyt, kun sävellyksiä ei paljonkaan kommentoitu eikä lastenlauluja juurikaan arvostettu. Ehkä vastaan tuli ammatillinen umpikuja. Ehkä hän itsekin huomasi, ettei ole riittävästi teoreettista taustaa ja oppia, jotta pääsisi eteenpäin", pohtii Saraste.
R. Raala oli hyvin itsekriittiinen. Pojantytär on koonnut kirjan liitteeseen löytämänsä säveltäjän omat kommentit: "Säestys epätyydyttävänä hävitetty. Uusi olisi tehtävä! Aihe jäänyt keskeneräiseksi. Muuten kelvoton tekele."
"Kyllä R. Raala ilmiselvä lahjakkuus oli. Eihän hän muutoin olisi niin lyhyessä ajassa voinut säveltää sellaista määrää lauluja."
Farmarina Afrikassa
Oma tarinansa on Berndt Sarlinin yllättävä päätös lähteä Etelä-Afrikkaan 1922. Vain lempisisar Eva tiesi, että matkalle oli lähdössä myös morsian.
Etelä-Afrikassa Berndt meni naimisiin ja hänestä tuli hedelmäfarmari Banhoek-joen laaksoon. Vaikka Berndt oli ilmeisesti päättänyt lähteä ikiajoiksi Suomesta, perhe palasi kuitenkin takaisin 1932.
R. Raalan elämäntarinaa Kello löi jo viisi! myydään kirjakaupoissa ja Nurmijärven kirjastossa. Teoksesta on otettu 350 kappaleen painos.