Muhoksen kirjastolla maailmanlaajuisen 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuman kellot laitetaan käyntiin lauantaina tasan kello 11.
Tuntia myöhemmin kaikilla mukana olijoilla näyttää olevan vähintään sivun verran joko valmista juttua tai useampi sivu luonnosteltua sarjakuvaa.
Tahti on juuri sopiva, sillä kun piirtää tunnissa sivullisen sarjakuvaa, niin vuorokaudessa ehtii sopivasti 24 sivun päässä häämöttävään maaliin.
"Vuosi sitten syntyi aika kummallinen juttu, mutta tänä vuonna ajattelin panostaa vähän enemmän tarinaan", sanoo muhoslainen Katri Tuunainen, joka piirtää toista kertaa vuorokauden ympäri.
Tuunainen on houkutellut paikalle Oulusta ensikertalaisen Jasmin Jurvakaisen. He eivät vielä ensimmäisen tunnin ja ensimmäisten hahmotelmien perusteella osaa tarkalleen kertoa, mihin suuntaan piirtäessä edetään.
Mutta se on jo selvää, millä yön vaikeimmat ja toisaalta kenties hauskimmat tunnit viedään läpi.
"Energiajuomaa", Jurvakainen paljastaa.
Toisenlaista piirtämistä
Tarinan kuljettaminen samaa tahtia työn tekemisen kanssa näyttää olevan yleinen suun-taus Muhoksen vajaan 30 piirtäjän joukossa.
"Inspiraatiolle pitää jättää sijaa, antaa jutun kehittyä siihen suuntaan kuin se luontevasti menee", kiteyttää oululainen Esko Heikkilä.
Jos sarjakuvaa harrastava Heikkilä saa urakkansa kunnialla loppuun, tekee hän samalla pisimmän henkilökohtaisen sarjakuvatyönsä.
Samassa pöydässä istuva oululainen Aapo Kukko piirtää toisenlaiselta kokemuspohjalta, sillä hän on juuri saanut markkinoille oman 124-sivuisen albumin.
"Jos piirtäisin kotona, niin silloin sivua kohti menisi paljon enemmän aikaa. Tällainen tapahtuma opettaa joustavuutta, nopeutta, pelkistämistä", kiittelee Kukko.
Kolmatta kertaa Muhokselle sarjakuvatapahtuman järjestänyt Esa Holopainen tietää oman piirtäjäkokemuksensa perusteella, että 24-sivuisen kokonaisuuden synnyttäminen vuorokaudessa vaatii pelkistämisiä ja oikaisuja viimeistään silloin, kun aika alkaa loppua.
"Jos sarjakuvan piirtäminen olisi näin helppoa, valmiin albuminhan voisi pyöräyttää vuorokaudessa", Holopainen heittää.
Piirrosjälki ja tarinat eivät siis ole viimeisen päälle hiottuja, mutta se ei olekaan tapahtuman idea. Tärkeintä on piirtäjien yhdessäolo ja maailmanlaajuinen yhteenkuuluvaisuuden tunne.
Usein yhden pöydän mittainenkin yhteishenki riittää.
"Yksin piirtäminen on tylsää. Kun on kaverit samassa pöydässä, työ tulee tehtyä", vakuuttaa Katariina Keränen.
Keräsen vieressä piirtävät Lilli Hiltunen, Milla Pannula ja Taru-Tuuli Sarkkinen saavat kiittää tai syyttää samassa pöydässä ahertavaa Marika Roinista siitä, että oululaisviisikko on lähtenyt viettämään syyslomaviikon alkua Muhokselle.
"Olin täällä viime vuonna ja houkuttelin muut mukaani. Itse asiassa on mukavaa, että tapahtuma on Muhoksella eikä Oulussa. Täällä tulee oltua varmasti loppuun asti, vaikka työn saisi valmiiksi jo etuajassa", Roininen sanoo.
Ensi vuonna uudestaan
Kun Muhoksella vasta aloitellaan, niin Rovaniemellä viimeiset tunnit alkavat tulla vastaan. Rovaniemen kirjastossa sarjakuvamaratoniin on lähdetty liikkeelle jo perjantaina kello 14.
"Meillä on vielä 12 piirtäjää
36:sta jäljellä. Kaikki ovat muuten tyttöjä, jotka ovat ehkä tunnollisempia ja huolellisempia kuin pojat", kertoo Tuija Kautto-Seinäjokinen Lapin lastenkulttuuriverkosto Taikalampusta.
Kautto-Seinäjokinen kehuu Rovaniemen tunnelmaa ja uskoo, että vuoden päästäkin Rovaniemi kytkeytyy tapahtumaan mukaan.
Samanlainen tuntuma on Muhoksella, jossa 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtumasta näyttää tulevan varma syksyn merkki kuten myös tapahtumayönä jostain Muhoksen katukuvaan ilmestyvät vaneriset koirat.
"Vanerikoirien kanssa minulla ei tietystikään ole mitään tekemistä. Aikaisempina vuosina niitä on nähty täällä kirjaston katolla ja yksi tuossa liikenneympyrässä, josta se hävisi parissa tunnissa", Esa Holopainen ihmettelee.
Muhoksen tapahtuman verkkosivut: http://www.verikoirat.com/24
Rovaniemen tapahtuman
verkkosivut:
http://lapinlasten-kulttuuri-
verkosto.blogspot.com
