Euroviisujen alkaessa oli Rovaniemen keskustan baareista turha enää etsiä istumapaikkaa.
Kilpailun alkuosan esiintyjät eivät katsojia kiinnostaneet, ja televisioiden ääninappulat käännettiin kaakkoon vasta numeron 17 kohdalla.
Lordi, Lordi -huuto raikasi ennen esitystä, mutta itse kappaleen ajan yleisö istui lähes hiiren hiljaa puhjeten lopulta raikuviin aplodeihin ja huutoihin. -- "Ne veti niin hyvin, että iho meni aivan kananlihalle."
Pisteiden laskun alkaessa tunnelma tiivistyi, ja asiakkaat purkautuivat yökerhoista takaisin pienempien kuppiloiden screenien ääreen jännittämään lopputulosta.
Pub Fransmanniin oli kokoontunut paitsi asiakkaita, myös viereisen yökerhon baarimikkoja ja tarjoilijoita. Kokit jännittivät lähetystä työvaatteissaan ja yökerhon ovimies raportoi tuloksia kavereilleen reaaliaikaisesti mikrofonin kautta.
Jokainen annettu piste sai raikuvat aplodit, ja innokkaimmat alkoivat laskeskella pysyvää johtoa jo ääntenannon puolessavälissä. Epäusko kesti kuitenkin loppuun asti, vaikka "Venäjän Antti Tuisku" pysyi koko ajan kunnioittavan välimatkan päässä.
Tuloksen varmistuttua baari repesi. Ihmiset hyppivät, taputtivat, huusivat ja itkivät.
"Ei voi olla totta", oli illan käytetyin fraasi, kun Lordi rymisteli itsensä suoraan huipulle neljäntuulenhattu päässään ja Rovaniemen vaakuna kaulassaan. Yhtäkkiä joka puolella oli väkeä, ja yökerhojen ovilla oli pitkät jonot.
"Ei me oltais muuten lähdetty, mutta pakkohan se oli kun se voitti", kuului useammastakin suusta.
Illan soitetuinta kappaletta ei tarvitse arvailla. Ainakin Doris-yökerhossa Hard Rock Hallelujah soi heti voiton ratkettua kahdeksan kertaa peräkkäin, ja tanssilattia pysyi koko ajan täynnä laulavia ja tanssivia ihmisiä.