Moottorikelkoille ympäri maata rakennettujen reittien liikennöinnin yhtenäistäminen on osoittautunut niin hankalaksi vyyhdeksi, että uudistusta joudutaan lykkäämään.
Ympäristöministeriö ryhtyi selvittelemään viime keväänä, miten epävirallisten kulku-urien ja kelkkareittien liikennöintiin voitaisiin soveltaa samoja sääntöjä. Nyt ongelmana on se, että eri tavoin ja kirjavalla rahoituksilla tehdyillä reiteillä joudutaan vuoroin tulkitsemaan maastoliikennelakia ja tieliikennelakia.
Selvitystä on yritetty tehdä kahdella rintamalla: tutkimalla lakiin tarvittavia uudistuksia ja pohtimalla millainen reitistö koko maahan tarvitaan.
"Jouduimme ottamaan lähes vuoden jatkoaikaa. Tämä onkin vähän monimutkaisempi juttu kuin ajateltiin", kertoo ylitarkastaja Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä.
Uudistuksen pohjaksi on teetetty konsultilla kattava selvitys väylistä. Juuri valmistuneen selvityksen mukaan maakuntien tärkeät matkailualueet yhdistäviä reittejä on 7 300 kilometriä. Niiden rakentaminen on maksanut noin 36 miljoonaa euroa. Kaikkiaan erilaisia kelkkauria on noin 25 000 kilometriä.
Yksinkertaisin konsti ratkaista koko ongelma olisi virallistaa kaikki reitit, mutta käytännössä uudistus olisi liian raju.
"Jos näin sanoo, jotkut tahot saavat hermoromahduksen", Tuunanen naurahtaa.
Kevyempänä vaihtoehtona on esitetty sitä, että viranomaisille koottaisiin kaikista reiteistä tiedot, joilla sovellettaisiin tieliikennesääntöjä. Tuunasen mielestä pääperiaate on yksinkertainen, mutta tämänkin mallin eteen tullut heti monenlaisia ongelmia.
"Siitä ei tule jatkossa mitään, että samalla tavalla merkityt reitit ovat oikeudellisesti eri asemassa", Tuunanen muistuttaa.
Tieavustuksia pitäisi
saada kunnostukseen
Etelän lumettomat ja roudattomat talvet ovat asettaneet kelkkareitistön myös aivan uusien ongelmien eteen. Tuunasen mukaan maan eteläosissa väylät on saatava pois järviltä ja soilta. Lumettomuuden vuoksi etelän reitit on tehtävä myös monikäyttöisiksi muun muassa nopeasti lisääntyvien mönkijöiden vuoksi.
"Meidän metsäautotieverkko on valtavan laaja, eikö sitä voitaisi käyttää myös hieman tähän tarkoitukseen", Tuunanen sanoi.
Tärkeimmät matkailualueet yhdistävästä valtakunnan väylästöstä on selvityksen mukaan valmiina 80 prosenttia. Uutta pitäisi rakentaa vielä viidennes lisää. Tuunasen mukaan valmiiden reittien kuntokin on niin kirjava, että niitä pitäisi parantaa.
"Valtaosa kelkkailijoista liikkuu matkailukeskusten lähellä, mutta psykologisesti ja markkinoinnin kannalta pidemmätkin väylät ovat tärkeitä."
Tuunasen mukaan kelkkareitistön kohdalla suurin murhe on yhä niiden kunnostus. Se nielee kymmenessä vuodessa yhtä paljon rahaa kuin reittien rakentaminen. Rakentamiseen sijoitettujen isojen rahojen vuoksi niiden kunnostakin pitäisi huolehtia. Siksi ministeriössä on kaavailtu mallia, jossa kelkkareittien hoitoon ohjattaisiin avustuksia, kuten yksityisteille.
"Valtiolla on siihen sopiva momentti, mutta sinne ei ole varattu rahaa", Tuunanen kertoi.
Hänen mielestään kunnostusrahojen kanavoiminen onnistuisi tätä kautta hyvin samalla tavalla kun Tiehallinto on jakanut yksityisteiden parannusvarat.
Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja sanoo, että nykyisistä yksityisteiden perusparannuksiin varatuista rahoista ei riitä kelkkareittien ylläpitoon. Tierakentamisen ja kelkkaurien kunnostuksen rinnastaminen sotkisi keskenään kaksi eritasoista asiaa.
Tiehallinnon tiekunnille jakamia yksityisteiden perusparannusvaroja on tänä vuonna 13 miljoonaa euroa.
"Vuodessa rahaa pitäisi olla 30-35 miljoonaa euroa", Jaakko Rahja laskee.