Kemijärvi Homenokkien eli Kemijärven moottorikerhon museojaoston kymmenvuotinen haave toteutui, kun vuosia autotallien nurkissa lojuneille moottorikelkkavanhuksille viimein saatiin koti pari vuotta sitten. Nyt kelkkamuseo on jo ehtinyt asettua taloksi Keskon vanhaan liike- ja varastorakennukseen.
Museohankkeen väsymättömät sinnikot Sauli Koskiniemi ja Esa Kuha kiittelevät tiloja, mutta museo on vasta alkutaipaleellaan. Koossa on jo yli 100 vanhaa kelkkaa, mutta valtaosa kelkkailuperinteestä on vielä levällään maailmalla.
"Etsimme museolle laajempaa sisältöä. Kelkkailuun kuuluvat myös työvälineet, kirjallisuus, pukeutuminen ja varusteet, vanhat kuvat, lainsäädännön kehitys ja reittien rakentamishistoria. Kelkkailukulttuuri laidasta laitaan on tallentamisen arvoista", miehet korostavat.
Kelkkaperinteen keruulla on jo kiire, sillä vanhat kelkat ovat ruostumassa piloille tai häviämässä romuksi. Kelkkakehittelyn alkutaipaleella 1950-70-luvuilla ahkeroineiden muistitiedotkaan eivät enää pitkään ole saatavilla. Työhön pitäisi tarttua heti.
Yllättäen museon ongelmaksi on osoittautunut myös kemijärveläisten itsensä ideoima veteraanikelkkailijoiden valtakunnallinen yhdistys. Siinä on jo yli sata jäsentä, joten vanhoista kelkoista alkaa olla jopa kilpailua.
Pelkkä talkootyö ja
paha sisu ei riitä
Museon sisällön kehittely ja audiovisuaalisten latteiden hankinta ei omarahoituksella onnistu. Ensimmäisenä toimintavuonna 2002 museossa oli noin tuhat kävijää, joten lipputulot eivät kata edes ylläpitokustannuksia. EU-rahasta neuvotellaan paraikaa Lapin liiton kanssa, ja kaupunkikin on ainakin hengessä mukana, koska tasokas museo edistäisi Kemijärven tavoittelemaa asemaa kelkkailun eurooppalaisena pääkaupunkina.
Museovirasto on arvioinut kelkkamuseon hyväksi ideaksi, mutta sillä on käytettävissä tällaisiin hankkeisiin vain projektirahoitusta.
Hartiapankkia museohankkeessa on käytetty jo lujasti. Koskiniemi ja Kuha eivät uskalla edes arvioida talkootuntien määrää, mutta pelkästään erämaiden postireiteillä 1950-60-luvuilla käytetyn vanhan lumikiitäjän kunnostukseen tarvittiin noin tuhat työtuntia.
Kilpailijoitakaan Kemijärven museolla ei juuri ole. Se on tiettävästi ainoa kelkkamuseo Euroopassa, ja suurempi kuin Bombardierin tehdasmuseo Kanadassa taikka USA:n vastaava kohde. "Siellä on saamiemme tietojen mukaan vain 60 kelkkaa", Koskiniemi kehaisee.