Kelk­kai­lul­la on luu­ran­ko kou­rus­sa

Tämähän on suurempi kuin Särkänniemi! Hiihtohissi keinuu Cesana Pariolin kelkkailualueen päällä. Alla luikertelee kelkkakouru, joka näyttää iltavalaistuksessa jättimäiseltä vesiliukumäeltä.

Skeleton on niitä harvoja lajeja, joissa saa maata mahallaan. Menemisen mallia näyttää Kanadan Lindsay Alcock.
Skeleton on niitä harvoja lajeja, joissa saa maata mahallaan. Menemisen mallia näyttää Kanadan Lindsay Alcock.

Tämähän on suurempi kuin Särkänniemi!

Hiihtohissi keinuu Cesana Pariolin kelkkailualueen päällä. Alla luikertelee kelkkakouru, joka näyttää iltavalaistuksessa jättimäiseltä vesiliukumäeltä.

Tarkalleen ottaen rännillä on pituutta lähes eurooppalaisen mailin verran, 1435 metriä.

Anteeksi moukkamaisuus, kelkkailuväki. Suomessa on ollut hieman hiljaisempaa tämän urheilumuodon kanssa.

Kello tikittää iltauutisten kohdalla ja alkamassa on naisten skeltonin viralliset harjoitukset. Tehtävä on vaikea, mutta ei mahdoton: nyt on aika selvittää, millainen laji tämä skeleton oikein on.

On parasta aloittaa puhtaasta suomennoksesta. Skeleton on englantia ja tarkoittaa luurankoa. Kaikkitietävä googlekin puskee ensin tarjolle ihmisen eri luurankomalleja.

Lyhyesti kuvattuna skeleton on mahakelkkailua. Kilpailijalla on käytössään yhden hengen pieni ja heiveröisen näköinen kelkka. Urheilija laskee kelkan päällä mahallaan ja tavoitteena on klaarata lähes 1,5 kilometrin rata mahdollisimman nopeassa ajassa.

Kuulostaa tavalliselta, näyttää hurjalta. Parhaimmillaan skeleton-kelkka liukuu ränniä pitkin kuin ylinopeutta ajava auto, 135 kilometriä tunnissa.

Tähän tarvitaan mäkihyppääjän luonnetta.



Pikajuoksijoiden
jalanjäljillä


Onneksi kelkkailualueella liikennöivät sisäiset bussit. Alhaalta ylös lähtöalueelle on totisesti matkaa ja nousuakin noin 200 metrin verran. Ilman bussia huonokuntoisempi joutuu puuskuttamaan korkeassa ilmanalassa.

Pikkubussi kiemurtelee ylös lähtöalueelle.

Ylhäällä on pienen piirin leppoisa tunnelma. Näin lähelle olympiaurheilijoita pääsee tuskin missään. Tosin näistä naisista ei saa suuria tähtiä tekemälläkään.

Verryttelyasujen selässä on outoja nimiä talvikisoihin: sinne on kirjailtuna Intiaa, Irlantia, Australiaa ja Etelä-Afrikkaa.

Tässä lajissa vain nopeat elävät ja siksi verryttelyalueella on juoksurata. Kun kelkkailijat ottavat vetoja radalla, he menisivät ihan täydestä pikajuoksijoina - sen verran sulavaa heidän juoksemisensa on.

Näky ei ole pelkkää kuvitelmaa: suurimmalla osalla skeletoniin osallistuvista naisista on yleisurheilutausta. Lajissa tehdään nopea noin 50 metrin kiihdytys juoksemalla ennen kuin antaudutaan ränniin kelkan vietäväksi.

Australialaiset miettivät muutama vuosi sitten, missä lajissa olisi helpoin menestyä olympialaisissa ja päätyivät skeletoniin. Australia houkutteli urheilijoita lehti-ilmoituksella ja lopulta Torinoon seuloutui 19-vuotias Michelle Steele.

Australialainen aloitti lajin vuonna 2004 ja pääsi hyvien laskujensa ansiosta Torinoon. Aivan näin yksinkertaista ei mitalin hakeminen sentään ole: Steele oli Torinossa sijalla 13.



Kiihdytys
ja näkemiin


Jäähuolto on laittanut lähtöpaikan valmiiksi. Koelaskija pääsee vauhtiin, mutta tömähtää kevyesti heti ensimmäisen ohennuksen kohdalla laitaan.

Hetken päästä koelaskija kaartaa vasemmalle ja pois näkyvistä.

Sama toistuu nainen toisensa perään. Noin 15 nopeaa askelta, mahalleen kelkan päälle, ensimmäiseen kurviin ja näkemiin.

Lähtöpaikan kohdalla on reilun kokoinen katsomo, ehkä jopa kahdelle tuhannelle katsojalle. Tästä katsomosta näkee kilpailijan tositoimissa ehkä viiden sekunnin ajan.

No, kelkkailupaikan rakentamisessa katsomoon sijoitettu ylimääräinen euro ei tee enää katastrofia. Se katastrofi on jo tapahtunut.

Cesana Pariolin kelkkailurata maksoi 70 miljoonaa euroa. Katsomoihin mahtuu kaikkiaan yli 7000 henkeä.

Kuinka kovalla käytöllä rata on kisojen jälkeen?



Vancouveriin
on vielä aikaa


Hammassuojat suuhun, piikkarit puhtaaksi ja kypärä päähän.

Suurin osa kilpailijoista on nuoria ja keveitä naisia. Säännöissä on määritelty painorajoitukset: naisten kilpailussa kelkka ja kilpailija saavat painaa yhteensä 92 kiloa.

Jos olet liian paksu, lähtökiihdytys voi tehdä tiukkaa. Toisaalta massa veisi kelkkaa livakammin eteenpäin.

Suomalainen Tea Karvinen oli lähellä selviytyä Torinon skeleton-kekkereihin. Karvinen on sanonut tähtäävänsä jatkossa myös Vancouverin kisoihin.

Nyt jollain nopealla ja rämäpäisellä, esimerkiksi pikajuoksua harrastavalla suomalaisella olisi mahdollisuus haastaa Karvinen. Vancouverin kisoihin on vielä neljä vuotta aikaa.

Ja Torinon lähellä saattaisi kohta olla sopiva harjoittelupaikka tyhjillään.

Ilmoita asiavirheestä