Aurinko paahtaa Lotjavaaran kylkeen kevään ennätyssäteillä. Hanki kimmeltää vitivalkoisena, mutta edellisviikolla satanut 30-40 sentin lumikerroskaan ei peitä kelkkailijoiden jättämää käyntikorttia.
Keskellä Ison-Syötteen korpea vaaranlaitaa vyyhteää loputon määrä kelkkauria. Hennosti paksun hangen alta piirtyviltä urilta pilkottaa voipuneita männyntaimia. Ne ovat jääneet auratulta kulku-uralta karanneiden kelkkojen tallaamiksi, ja menettäneet latvansa.
"Kun puuntaimi näkyy juuri hangen pinnalla, moottorikelkka on sille kuin niittokone", Metsähallituksen tiimiesimies Jorma Kouva harmittelee.
Surullista jälkeä
Kelkkojen taimikoille aiheuttamista tuhoista on puhuttu pitkään, mutta maastoliikenteen vilkastuessa luonnolle aiheutuvat haitat vain kasvavat.
Kouvan mukaan kelkkailijoiden taimikoille tekemiä vahinkoja ei ole laskettu, mutta silmämääräisesti jälki on pysynyt yhtä surullisena vuodesta toiseen.
"Harrastajat ovat varmasti järkeviä ja ajattelevia ihmisiä, mutta kelkalla on niin helppo pyörähtää reitiltä pois", Kouva sanoi.
Metsähallituksen erätarkastajalle Pertti Kurtille villin kelkkailun jäljet ovat tuttu näky. Soilla ja joutomailla koukkaukset poliisin valtuuksilla liikkuva valvoja ymmärtää, sillä joskus ajokkeja on jäähdytettäväkin koskemattomassa lumessa. Etenkin hankikeleillä reittien ulkopuolelle erämaahan hurjastelemaan sokeutuvat kelkkailijat saavat armotta rapsut.
Kurtti arvioi, että taimikkotuhoja tekevät kelkkailijat ovat tietoisia vahingoista. Reittien ympäröimässä maastossa luvatta rälläävät häiritsevät luontoa yleensä tyhmyyttään.
Kelkkakauden ollessa kuumimmillaan on luontokin herkimmässä vaiheessa. Porot ja hirvet valmistautuvat vasomaan, monilla metsälinnuilla on soidin ja karhutkin kömpivät talvipesistään. Uhanalaisimpiin kuuluvan maakotkan pesimisen voi pilata yksikin linnun reviirillä piipahtava kelkkailija.
"Suojelu kääntyy vähän itseään vastaan. Näillä alueilla on helppo ajella kun ei ole muuta toimintaa", Kurtti sanoi.
Hänen mukaan metsähallitus yrittääkin siirtää luonnolle aiheutuvien vahinkojen vuoksi kelkkareittejä vähitellen pois luonnonsuojelualueilta.
Metsähallituksella on koko maassa yhdeksän erätarkastajaa. Maastoliikenteen lisäksi laajoissa kairoissa on valvottavana metsästäjät ja kalastajat.
Valtaosa ajaa asiallisesti
Pertti Kurtin mukaan maastovalvonnasta laaditaan talvisin läänikohtainen suunnitelma. Metsähallitus tekee yhteistyötä poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Valvontaa keskitetään liikenteeltään vilkkaimmille seuduille ja kauden sesonkiaikoihin.
"Kelkkailu näyttää hyvältä, sillä rattijuopumukset ovat vähentyneet", Pertti Kurtti kertoi.
Pohjois-Suomen metsänomistajien liitossa vuosittain yksityismetsiin aiheutuvat taimikkotuhot ovat hyvin tiedossa.
Metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Jukka Aula sanoo, että taimikkotuhoja suurempi ongelma on kelkkailu talviteillä ja metsäautoteillä. Uria luvatta huristelevat tekevät ammattilaisten työstä tuskaa, sillä jäätyneiden kelkanjälkien auraaminen on työlästä ja kallista.
"Metsäautoteitä ei saada auki kuin pillarilla, ja ne ovat kelirikossa juhannukseen saakka", Jukka Aula sanoi.