OT15, o001, Y 121 vai KM1? Tarvitsenko myös EV 255:n?
Näitä kryptisiä lyhennelmiä tavaa näihin aikoihin moni opiskelija, kun hän täyttää Kelan vaatimia lomakkeita hakeakseen opintoihinsa tukea.
Kansaneläkelaitokselta löytyy tällä haavaa liki parikymmentä erilaista koodikaavaketta, joista opiskelijan pitää osata täyttää juuri ne oikeat ja prikulleen oikein saadakseen haluamansa tuen.
Opiskelijan täytyy muistaa ilmoittaa myös se, jos hänen olosuhteisiinsa tulee myöhemmin muutoksia eli jos hän ryhtyy esimerkiksi muuttaa tai hänen avoliittonsa purkautuu. Tätä ruljanssia varten on luonnollisesti oma OTm-lomake OT15.
Jos opiskelija ei tätä tee ja hän saa perusteettoman suurta opintorahaa, perii Kela omansa myöhemmin takaisin.
Se on juuri tehostanut etuuksiensa takaisinperintää, minkä seurauksena maksamattomista liikatuista räpsähtää aiempaa nopeammin maksuhäiriömerkintä.
Hakemusten koodiviidakkoa katsellessa voi tuntea syvää kiitollisuutta siitä, ettei niiden keskellä ole tarvinnut seikkailla aikoihin. Ei ole tarvinnut tulkita mystistä päätöstä, kiikuttaa puuttuvaa liitettä, korjata virheellistä lomaketta.
Ei odottaa vyötä kiristäen tilille tukea, josta ei lopulta olekaan tehty vielä edes päätöstä.
Ruljanssi on liian raskas monille Kelan asiakkaille, selviää vastikään julkaistusta alustavasta tutkimusraportista. Kelan omassa raportissa tutkittiin haastavia asiakasryhmiä ja sosiaaliturvan toimeenpanon ongelmia Kelan rekisteritietojen ja sen omien virkailijoiden haastatteluiden pohjalta.
Vaikka valtaosa Kelan asiakkuusprosesseista eli asiakkaan asioinneista ja hänen asioidensa käsittelystä sujuu kohtuullisen helposti ja vaivattomasti, toteaa raportti niiden olevan joidenkin asiakkaiden kohdalla aikaa vieviä ja uuvuttavia. Esiin nousee muun muassa lomakkeiden ja käsitteiden monimutkaisuus sekä liika byrokratia.
Raportin mukaan ongelmia on ennen kaikkea niillä asiakkailla, joiden asiointivalmiudet ovat tavanomaista heikommat, joiden toimeentulo riippuu olennaisesti Kelan maksamista etuuksista ja joiden elämäntilanteet muuttuvat usein niin, että muutokset heijastuvat Kelasta maksettaviin etuuksiin.
Siinä todetaan, että Kelan toimintatavoista ja sosiaaliturvan toimeenpanosta kärsivät esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmien vuoksi työkyvyttömät ihmiset, avuttomat ja yksinäiset vanhukset sekä hylätyn työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneet pitkäaikaissairaat.
Myös esimerkiksi elatusapua odottavat vanhemmat joutuvat nykyisin eräänlaisiksi kontrolloijiksi, joiden on aktiivisesti kyseltävä etuuksien perään turvatakseen toimeentulonsa.
Asia ei missään nimessä saisi olla näin. Näille ihmisryhmille pitäisi Kelan tarjota erityistukea heidän asiointiinsa sen sijaan, että he joutuvat erityisongelmiin.
Raporttiin haastatellut Kelan virkailijat kertovat, että tiettyjen etuuksien osalta ollaan tuoreiden lakimuutosten vuoksi ajauduttu yhä ahtaammalle. Asiakkaita juoksutetaan entistä enemmän viranomaisen tiskiltä toiselle ja etuuksien maksut viivästyvät. Näinkö karusti lakiuudistukset kohtaavat arjen?
Raportissa ehdotetaan esimerkiksi oma virkailija -järjestelmän kehittämistä. Kannatettavassa ehdotuksessa asiakas voisi ottaa joka kerta yhteyttä tuttuun virkailijaan, joka tuntee hänen elämäntilanteensa kokonaisvaltaisesti.
Yksinomaan Kelan toimintaa rustaamalla havaitut ongelmat eivät kuitenkaan poistu, raportissa todetaan. Ne vaativat isompia muutoksia lakien tasolla. Kipupisteiden poistamiseksi näitä on ryhdyttävä puuhaamaan viipymättä.
Tutkimuksen mukaan ei ole ihmekään, etteivät asiakkaat ymmärrä Kelan päätöksiä ja niiden perusteluita. Karu totuus pitää pystyä muuttamaan.