Hallituksen budjettikehysriihessä jaettiin niukkuutta, sillä kunnat ja valtio ovat samassa suossa. Kela-maksun poistamisesta syntynyt aukko katetaan energiaveroilla ja toiveajattelulla.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on perustellut työnantajien Kela-maksun poistamista muun muassa työnantajien kustannusten alentamisella ja tuloksen parantamisella. Tähän nähden on mielenkiintoista, kuinka Elinkeinoelämän keskusliitto EK kommentoi hallituksen budjettikehysriihen tulosta: "Hallituksen päätös on huonosti harkittu ja onnettomasti ajoitettu. Ennen päätöstä Kela-maksun korvaamisesta olisi tarvittu tietoa siitä, miten verotusta ja sen rakennetta on järkevää kokonaisuutena kehittää", EK sanoo.
Kenkä hiertää siinä, että elinkeinoelämälle on tulossa noin puolen miljardin euron ympäristöverojen lisäys paikkaamaan Kela-maksujen poistosta syntynyttä aukkoa. Kyseessä on "ekologinen verouudistus", jossa toisena maksajana ovat energiaa käyttävät kotitaloudet.
Syntynyt aukko on pakko joka tapauksessa jotenkin paikata, ja kehysriihessä siitä tehtiin päätöksiä. Verotuksella on järkevää ohjata yritysten ja kansalaisten tekemisiä ympäristöystävällisiksi. Toinen kysymys on, tapahtuuko näin todella.
Ympäristöverojen korotus aiotaan toteuttaa vuodesta 2011 alkaen, "taantuman hellitettyä". Hallituksella siis on kristallipallo, joka kertoo taantuman silloin olevan ohi. Niinhän kaikki ennusteet nyt väittävät, mutta ennusteiden ja todellisuuden välinen yhteys on viime ajat ollut jokseenkin olematon. Loogisinta olisi ollut ajoittaa maksun poistaminen ja energiaverojen nostaminen samaan yhteyteen, sillä suhdanteiden kääntymisen ajankohta on joka tapauksessa enemmän toiveajattelua kuin tietoa.
Vuosi 2011 voidaan määrittää toisellakin tavalla kuin taantuman jälkeisenä vuotena. Se on myös vuosi, jonka keväällä pidetään vaalit. Uudet energiaverot eivät sitä ennen ehdi kunnolla purra kukkaroissa, siihen asti aukko katetaan velalla. Ilmastopolitiikan ajoituksessa on myös tavallisen politiikan makua.
Valtio velkaantuu nyt vauhdilla, mutta niin tekevät kunnatkin. Käynnissä näyttää olevan jopa eräänlainen nokittelu siitä, kumman talous on kehnommassa jamassa. Katainen todisti tiistaina valtion velkaantuvan kuntia nopeammin.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne piti kehysriihen päätöksiä kuntien tukemiseksi aivan riittämättöminä.
Molemmat ovat omasta katsannostaan oikeassa. Hallituksen näkökulmasta on kestämätöntä, että kuntien menot kasvavat kuutta-seitsemää prosenttia vuodessa. Kuntien näkökulmasta niille on sälytetty lakisääteisiä menoja ja palkkaratkaisuja, joihin itse ei voi vaikuttaa, ja sen päälle yhteisöverotuotot ovat romahtaneet aivan odottamattomasti.
Kansalaisten näkökulmasta molemmat ovat samassa suossa, valtio ja kunnat. Tulot eivät enää riitä menoihin, velka kasvaa. Ja jos tuottavuutta haetaan väkeä vähentämällä, siihen katoaa kyseisen työntekijän ja hänen perheensä tuottavuus.
Kehysriihen päätöksillä kuntien akuutteja pulmia lievitettiin. Mutta lopputulos muistuttaa herkästi peiton venyttämistä yhdestä ja leikkaamista toisesta päästä. Rakenteelliset pulmat ovat nyt pysyvää lajia.
Pakettiin kuuluu myös alkoholiverotuksen korotus. Matti Vanhasen ykköshallituksen toteuttama alkoholin hintojen nopea ja raju lasku jää historiaan sosiaalipoliittisilta seurauksiltaan kovin kalliiksi tulleena välivaiheena. Vaikka viinaralli Tallinnaan taas vilkastuisi, hintojen hinaaminen ylöspäin on perusteltua.