Uusi laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin on edennyt tarkastusvaiheeseen. "Lain tarkoituksena on tehostaa uuden tiedon ja uusien keksintöjen tunnistamista ja kaupallista hyödyntämistä", kertoo hallitussihteeri Karri Puustinen kauppa- ja teollisuusministeriöstä.
Laki koskee etenkin tekniikan ja luonnontieteiden tutkimusta. "Lääketieteessä aloja ovat ennen kaikkea lääketieteellinen kemia ja biologia", Puustinen luettelee. Tavoitteena on antaa lakiesitys eduskunnalle vielä tänä syksynä.
Esityksen mukaan korkeakouluissa tehtävä tutkimus jaoteltaisiin avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen. Puustinen määrittelee avoimeksi tutkimukseksi perinteisen, vapaan tutkimuksen, jota tehdään yliopiston omilla rahoilla. "Tästä on joskus käytetty nimitystä uteliaisuustutkimus", hän kuvaa.
Sopimustutkimuksen selkeimmässä esimerkissä taas yritys tilaa yliopistolta tutkimuksen, antaa materiaalin ja kertoo halutun ratkaisun. "Sitten joku yliopiston henkilökuntaan kuuluva tekee tutkimuksen, saa yritykseltä palkkion ja se siitä."
Näiden ääriesimerkkien väliin jää tietysti vaikeammin määriteltäviä tapauksia. "Lakitekstissä itsessään on pyritty ottamaan huomioon eri vaihtoehdot, kuten Tekesin tai Suomen Akatemian rahoitus tai yritysten yhdessä tai erikseen antama rahoitus."
Laissa määritellyssä avoimessa tutkimuksessa keksijä saisi pääsääntöisesti pitää itsellään oikeuden tekemäänsä keksintöön. Uusi laki koskee vain lain voimaantulon jälkeen tehtyjä keksintöjä.
Puustinen arvioi myös, että uuden lain myötä useiden korkeakoulujen on palkattava lisää henkilöitä, jotka hallitsevat aineettomiin oikeuksiin liittyviä ongelmakohtia.
Tutkijapoikkeuksesta päästäisiin eroon
Uuden lain säätäminen edellyttää myös työsuhdekeksintölain ja yliopistolain muuttamista. Työsuhdekeksintölain tutkijapoikkeusta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kaikkia korkeakoulun palveluksessa olevia henkilöitä. "Tällä hetkellä työsuhdekeksintölakia ei sovelleta yliopistojen tutkijoihin ja opettajiin, mutta muu henkilökunta kuuluu työsuhdekeksintölain soveltamisalaan", Puustinen selventää.
Yleisin ongelma onkin ollut tämän tutkijapoikkeuksen soveltamisala ja sen selvittäminen, ketkä keksijöistä kuuluvat tutkijoihin ja opettajiin. Hankkeen toteuttamiseen kun voi osallistua korkeakoulututkijoita, tutkimuslaitosten henkilökuntaa sekä yritysten edustajia. Rahoittajia voi olla niinikään lukuisia.