"Pullo- ja tölkkipanttien verotuksesta luopuminen, koska silloin valtio ei menetä mitään", kuului Eero Ylitalon ehdotus, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) kysyi demariväeltä äskettäin Kuusamossa, mistä ensi vuoden talousarviossa saa säästää.
Leikkimielinen ehdotus kertoo siitä, mitä tuskaa menoleikkaukset, säästöt ja veronkorotukset tuovat ja miten vaikea on löytää uusia vapaaehtoisia säästökohteita. Urpilainen kysyi asiaa väeltä sen jälkeen kun oli kuunnellut tovin neuvoja siitä, mistä ei saa säästää.
Pullo- ja tölkkipanttien verotuksesta luopumisehdotus on lisäksi jo toteutumassa, sillä kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) on ehtinyt tehdä asiasta lakialoitteen. Aloitteella voi olla hyvät läpimenomahdollisuudet.
Pulloja automaattiin palauttaville kansalaisille tuli viime kesänä yllätyksenä ja pyytämättä tieto siitä, että he ovat toistuvasti syyllistyneet veronkiertoon. Kansalaiset tästä tuskin säikähtävät, vaan pitävät tulot verottomina itsellään jatkossakin.
Eduskunnan tärkeä tehtävä on myös purkaa lainsäädäntöä, joka on järjetöntä tai muuten vain merkityksetöntä.
Toinen demariväeltä irronnut säästöehdotus oli rikkaiden verotuksen kiristäminen.
Siihen on kaikkien helppo yhtyä, sillä eniten ansaitsevan taloudellisen eliitin, korskeiden bonus- ja optiomiljonäärien joutilasta rahaa joutaa verottaa.
Vaikka rikkaiden progressiivinen verottaminen on oikeudenmukaista, on rikkaita valitettavasti niin vähän, että sillä ei ratkaista valtion taloushuolia.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle tuskin satelee säästöehdotuksia liioin tänään keskiviikkona alkavassa budjettiriihessä.
Päinvastoin. Eduskunnassa tullaan kuulemaan, mistä ehdottomasti ei pidä säästää ja mihin pitää ehdottomasti saada lisää rahaa. Keljuksi asian tekee se, että moni vaatija on oikeassa.
Talouden epätasapainoa on tasapainotettava. Se tietää ikäviä hetkiä bensapumpulla, lämmitysöljyä tilattaessa ja ruokakaupassa käydessä. Onneksi on olemassa myös tuohon kahteen suureen monopolikauppaketjuun kuulumaton ulkomaalaisomisteinen ruokakauppaketju, niin köyhäkin kansa saa särvintä pöytään.
Ansiotuloverojen kevennys ei nykyinflaation oloissa välttämättä lisää ostovoimaa varsinkin kun palkankorotukset ovat jäämässä alhaisiksi.
Suomi on kuitenkin epävarmassa taloustilanteessa. Vaikka talouden fundamentit ovat Euroopan kärkiluokkaa, löysäilyyn ei ole varaa. Ikävä tosiasia on, että Suomi joutuu ottamaan joka päivä velkaa.
Kotitaloudessakin tiedetään, että jokapäiväistä elämää ei voi rahoittaa velaksi muuta kuin poikkeustapauksissa. Lainat ja vipit tulevat nopeasti maksuun, ja hoitamattomina laskut kasvavat vain korkoa.
Vienti on hidastunut, jolloin kotimaisen kysynnän ylläpitäminen on tärkeää, mikä puolestaan edellyttää sitä, että työttömyys ei saisi kasvaa. Jos vienti hiipuu entisestään, yritykset eivät uskalla investoida ja kasvu tyrehtyy, ollaan ongelmissa.
Eikä siinä kaikki. Kansainvälisessä toimintaympäristössä kompastuu jo portailla lisäharmeihin. Euroopan talouskriisi painaa päälle, kun Kreikka ei pysty siltä vaadittuihin leikkauksiin.
Kansa on livennyt Kreikan tukemiselta jo aikaa sitten. Analyytikot ja poliitikot puhuvat Kreikan velkajärjestelyistä jo avoimesti. Kreikka pitäytyy luonnollisesti eurossa niin kauan kuin näköpiirissä on, että se saa muilta euroalueen mailta apua.
Vaikka Kreikka on Euroopan taloudessa vain pieni siivu, sen romahdus merkitsee pahimmillaan samaa kuin Lehman Brothersin konkurssi 2008.
Kotoisessa budjettiriihessä lyödään lukkoon ensi vuoden kulukuri. Kunnon elvytys tekisi poikaa, mutta elvytysvara käytettiin jo.
Päättäjien tuskaisaksi tehtäväksi jää miettiä, miten menot ja tulot kursitaan yhteen niin, että ylläpidetään kasvua. Valtiovarainministeriö ottaa säästöideat ilahtuen vastaan.