KUUSAMO Metsästäjien kiinnostus piisamia kohtaan lopahti vuosikymmen sitten nahan hinnan romahdettua. Kun myös pyyntimenetelmät muuttuivat niin, että lajin saalistaminen kävi entistä hankalammaksi, piisamikansa on saanut elää kaksijalkaisilta jokseenkin rauhassa. Ja se myös näkyy maisemissa. Vesijyrsijöiden suosimilla rehevillä rannoilla on käynyt paikoitellen varsinainen rakennusbuumi: jotkut lahdenperät ovat pesäkeoista miltei mustanaan.
Aikansa piisamit ovat kuitenkin valtaamillaan alueilla voimissaan. Kun mehevimmät ravintokasvit on kaluttu loppuun, yhdyskunnatkin alkavat hiipua. Karuissa vesistöissä se näkyy selvimmin, mutta ennen pitkää sama kohtalo on myös tuuheakasvustoisimpien rantojen eläjillä. Vainolaisten vähyys kuitenkin edesauttaa kantojen toipumista, kun kaislikot ja saraikot alkavat tuuhentua ruokavarastoiksi taas uudestaan.
Muun muassa Kuusamossa piisamikanta ovat nyt vahva. Se näkyy siinäkin, että tiheimmin kansoitetuilta rannoilta aletaan hakeutua uusille elinalueille. Keväisin liikkeellä ovat etupäässä nuoret sukukypsyyden saavuttaneet nuorukaiset, joille ei ole enää tilaa kotivesillä.
Vaelluksillaan ne joutuvat ylittämään liikenneväyliäkin, jolloin moni jää auton yliajamaksi. Ihmisten pihoillekin lituskahännät voivat ilmestyä, jolloin niihin päästään tekemään lähempää tuttavuutta. Usein se ei tapahdu ystävällisissä merkeissä.
Nuorukaiset
vaeltelevat
Vesien eläjät ovat monille outo ilmestys kuivalla maalla, eikä tottumaton niitä aina tunnista. Tavallisesti piisamia säikähdetään ja siitä pyritään pääsemään eroon saman tien., sanoo Pentti Murtovaara, jolle laji on tuttu riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajankin ominaisuudessa.
Kuusamon kaupunkitaajama on piisamirantojen saartama, joten jättimyyrän toikkaroinnit on moni asukas huomannut. Myös heidän nelijalkaisille ystävilleen laji on jäänyt mieleen, usein loppuiäksi.
Tottumaton koira menee herkästi otuksen kimppuun, mutta saa siltä kyllä tiukan vastuksen. Piisamilla on terävät etuhampaat ja se puree niillä varomatonta kyllä niin että tuntuu.
Murtovaaran mukaan piisamin ja kaupunkilaisten yhteentörmäykset ovat etupäässä yksittäistapauksia, eikä lajista ole muutenkaan kummoista riesaa muodostunut. Saattaa se tosin joskus pätkiä kalastajien verkon ylisiäkin, jos niihin uintiretkillään törmää.
Tutkijaltakaan piisamin tekemiset eivät suoranaista tuomiota saa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen assistentti Aslak Ermala sanoo, että toisinaan Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva istukas voi aiheuttaa suoranaisia vahinkoja kaivellessaan käytäviään viljelyksien suojapenkereisiin tai patorakennelmiin, mutta hyötyäkin sen toimista saattaa jossakin tapauksissa olla.
Rehevillä vesillä piisamit aukottavat tehokkaasti kasvustoja, jolloin kalanpoikasille ja vesilintupoikueillekin syntyy niihin ikään kuin turvallisia lastenkamareita lymypaikoiksi.
Karuissa vesissä suojaisat kasvustot tosin saatetaan rouskutella niin vähiin, että se on kalaston kannalta haitallista. Kirkasvetisten järvien harvakasvuisten kortteikkojen ja muiden vesikasvien katoaminen ei kuitenkaan aina mene pelkästään piisamien piikkiin. Kovin monia Suomen järviä säännöstellään, ja kasvustot häipyvät myös vedenpinnan korkeuden vaihtelujen seurauksena, Ermala huomauttaa.
Koiraat torailevat toisilleen
Ermalan mukaan piisamikantojen määriä säätelevät tehokkaasti myös pakkastalvet sekä petojen saalistus. Niitä jahtaavat varsinkin ketut ja petolinnut. Etenkin silloin, kun pedoilla on muuta ravintoa niukasti, ne saattavat tehdä piisamiyhteisöihin isonkin loven.
Kuusamojärvellä piisameita jahtaavien joukossa on yhä myös saapasjalkaisia saalistajia. Jarmo Hakala on harvalukuisen joukon kenties ahkerin. Ansiomielessä hän ei luhtaisilla rannoilla niinkään kulje kuin silkasta harrastuksesta.
Ei tällä touhulla rikastumaan pääse. Nahasta saa hyvässä lykyssä 3,5 euroa. Se on melkein puolet vähemmän mitä takavuosina. Lisäksi pyynti on kalliimpaa, koska nykyisin sallitaan vain heti tappavat raudat, jollaiset maksaa monen nahan hinnan. Ennenhän piisameita saattoi pyytää parin markan hintaisilla raudoillakin.
Hakala on harventanut pyyntipaikkojensa piisamikantaa kolmen vuoden aikana keskimäärin noin 150 yksilöllä, mutta se ei ole eläinten määrässä juuri näkynyt. Uutta karvakansaa on tullut aina jostakin tilalle. Metsästysajan päätyttyä muutama päivä sitten (17.5.) hänen saalismääränsä oli noussut peräti 300:een.
Paras aika on ennen jäiden lähtöä. Silloin nahatkin ovat laadukkaampia. Jäidenlähdön aikaan koiraat alkavat nahistella kiimoissaan toisiaan purren. Ei reikäturkiksista saa enää kunnon hintaa.
Piisami on rauhoitettu lisääntymisaikanaan. Kesäpesänsä se rakentaa rantatörmään, jonne johtaa käytävä vedenpinnan alta. Aina sopivia törmiä ei ole tarjolla, ja hätätapauksessa talvipesätkin saavat kelvata. Kesän aikana pesään syntyy kahdesta kolmeen poikuetta, joissa on yleensä neljästä viiteen poikasta.