Keskiviikkona on kulunut 50 vuotta siitä, kun Urho Kekkonen valittiin Suomen presidentiksi. Kukaan tuskin arvasi, että Kekkonen pysyy vallassa peräti 25 vuotta, selvästi muita presidenttejä pidempään.
Vaali oli nimittäin hyvin tiukka. Maalaisliiton ehdokas Kekkonen oli saanut tammikuisissa valitsijamiesvaaleissa taakseen 88 valitsijamiestä, pahin vastustaja sosiaalidemokraattien Karl-August Fagerholm 72 ja kokoomuksen ehdokas Sakari Tuomioja 57.
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta äänestämään presidentistä. Tunnelma tiivistyi toisella kierroksella, kun porvaripuolueet luopuivat Tuomiojasta ja nostivat mustana hevosena ehdokkaaksi 85-vuotiaan presidentti Juho Kusti Paasikiven.
SKDL:n ja sen takana olleen Neuvostoliiton mielestä Kekkonen oli paras vaihtoehto. Kommunistit kuitenkin jakoivat toisella kierroksella äänensä Kekkosen ja Fagerholmin kesken, jotta Kekkonen ei joutuisi viimeisellä kierroksella Paasikiveä vastaan.
Paasikivi putosi viimeiseltä kierrokselta. Toisen kierroksen ykköseksi nousi Fagerholm 114:llä äänellä, Kekkonen jäi 102:een ääneen.
Tässä tilanteessa Fagerholm sai demarien lisäksi tuekseen kokoomuksen. Kekkosen taakse taas tulivat maalaisliittolaisten lisäksi myös kommunistien valitsijamiehet.
Kekkonen sai viimeisessä äänestyksessä pienimmän mahdollisen voiton: Fagerholm kaatui äänin 151-149. Kuuluisaa ratkaisevaa ääntä ei ole saatu jäljitettyä.