SDP:n veteraanipoliitikon Kalevi Sorsan mukaan niin sanotun Zavidovo-vuodon rikoksen tekijä pitäisi paljastaa yli 30 vuoden jälkeen.
Sorsa päättelee itse, että 1970-luvun suurimman poliittisen skandaalin takana oli presidentti Urho Kekkonen. Sorsa myöntää muistelmiensa toisessa osassa Kansankoti ja punamulta (Otava), että hän pysty sitä toteen näyttämään.
Sorsa patistaa nykyistä ulkoministeriä - Zavidovo-vuotoon sotkeutunutta - Erkki Tuomiojaa avaamaan salaisuuden verhon. Sorsa muistuttaa, että Tuomioja on luvannut paljastaa todellisen vuotajan.
Tuomioja ei Sorsan vaatimukseen taivu. Hän ei suostunut kommentoimaan keskiviikkona asiaa mitenkään.
Sorsa päättelee, että Kekkonen oli antanut presidentinkanslian tuolloiselle kansliapäällikkö Antero Jyrängille tehtäväksi vuodattaa kyseinen salainen asiakirja sosiaalidemokraattien nuorelle radikaalille, Erkki Tuomiojalle.
Tuomioja on paljastanut luovuttaneensa muistion toimittaja Tor Högnäsille, joka kirjoitti siitä 1972 muun muassa Dagens Nyheter -lehdessä.
Jyränki on kaiken sanottavansa sanonut, joten hän ei STT:n mukaan kommentoi vuotoa enää mitenkään.
Porvarit taipuivat
Kekkosen kannalle
Sorsa on löytänyt Kekkoselle selkeän motiiviin. Hän korostaa, että vuodolla oli suuri merkitys porvarillisessa mielipidekehityksessä. Kokoomuksen silloisen puheenjohtajan Harri Holkerin mukaan "Zavidovo-vuoto loi paineita ja tuli nopeuttamaan presidenttiratkaisua."
Muistio sisälsi Kekkosen kirjoittamana tarkan pöytäkirjan luottamuksellisista keskusteluista, jonka presidentti ja neuvostojohto kävivät alkusyksystä 1972 Suomen EEC-ratkaisusta.
Neuvostoliitto vastusti, että Suomi olisi solminut EEC:n kansa sopimuksen teollisuustuotteiden vapaakaupasta. Kekkonen meni neuvotteluissa Zavidovossa henkilökohtaiseen takuuseen, ettei sopimus vahingoita Suomen ja Neuvostoliiton sopimusta.
Sorsa kirjoittaa, että pöytäkirja todisti kaikella toivottavalla selkeydellä EEC-sopimusta kannattaville mutta Kekkosta ja varsinkin Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeusmenettelyllä vastustaville porvarillisille piireille, että edellinen ei ollut ainakaan mahdollinen ilman jälkimmäistä.
"Tämä on saanut minut ajattelemaan, ettei ole mitenkään pois suljettua, jos kohta ei mitenkään toteen näytettyäkään, että vuodon takana olisikin ollut viime kädessä Kekkonen itse. Hänellä oli lyömätön taju poliittisten tilanteiden hyväksi käytöstä, hän hallitsi mestarillisesti käsitteeksi käyneet Kekkosen konstit ja oli valmis niitä käyttämään, kun sen laski edulliseksi."
Neuvostojohto
antoi anteeksi
Sorsa muistelee, että Kekkonen oli hermostunut siitä, että neuvostojohto epäilisi häntä vuodatuksesta. "Mutta se ei luonnollisestikaan ole riittävä näyttöä, joten on parempi pitää mielikuvituksena kurissa."
"Tasapainon vuoksi on sanottava, että Kekkonen vaikutti hyvin vilpittömältä, kun hän pyysi neuvostojohdolta anteeksi tapahtunutta ja tarjoutui eroamaan, jos se oli vienyt häneltä isäntien luottamuksen."
Sorsan mukaan Kekkonen ei saanut neuvostojohdolta vain anteekiantoa, vaan myös jatkopyynnön. EEC-sopimus vahvistettiin ja Kekkonen valittiin vuonna 1974 poikkeuslailla uudelleen presidentiksi.