Kun SDP kävi vuonna 1975 ensimmäisenä puolueena pyytämässä Urho Kekkosta asettumaan uudelleen presidenttiehdokkaaksi, hän paikalla olleiden kertoman mukaan innostui niin, että jakeli pyytäjille kotiinviemisiäkin.
"Tuhkakuppia pöydältä jne. Lopulta Kekkonen repäisi paidastaan nimikoidun taskun irti ja lätkäisi sen yhteen käteen", muistelee nyt Suomen Pankin pääjohtajana oleva Erkki Liikanen.
Hän itse oli tuolloin 24-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja eikä ollut tilaisuudessa paikalla. Juttu kuitenkin kiiri demaripiireissä.
Liikanen oli tavannut Kekkosen jo aiemmin. Nipin napin 20-vuotiaana hän sai syksyllä 1970 kutsun Teiniliiton puheenjohtajana UKK:n kuuluisille lastenkutsuille. "Ensin saunottiin Eino. S. Revon ja Kekkosen poikien Matin ja Tanelin kanssa. Taneli kyseli leikkimielisesti huolissaan, mitä Teiniliitto tekee hänen Timo-pojalleen."
Liikanen itse kyseli Kekkosen adjutantilta, mitä mieltä tämä oli Paavo Lipposen juuri ilmestyneestä kirjoituksesta, joka käsitteli uutta ulkopolitiikkaa. Kekkosen kantaa hän ei kysellyt. "Se oli enemmän kohteliaisuuksia hänen kanssaan."
Illan ilmapiirin ja isännän tekemän vaikutuksen Liikanen muistaa hyvin. "Tunnelma oli vapaa ja ystävällinen. Kekkonen oli sosiaalisesti läsnä. Hän kierteli pöydästä toiseen. Hän jätti erittäin dynaamisen, kaikelle uudelle avoimen ja liikkuvaisen vaikutelman."
Paikalla olleista Liikanen muistaa muun muassa Matti Vuoren, Kristiina Halkolan ja turkulaisprofessori Mikko Niemen sekä tietysti Sylvi Kekkosen. Isännän ja hänen lähipiirinsä suuri ikäero vieraisiin ei menoa haitannut. "Jossain vaihteessa Kekkonen totesi, ettei voi jatkaa kovin myöhään, kun seuraavana aamuna pitää matkustaa Ranskaan Charles de Gaullen hautajaisiin."
Sorsan kanssa saunaan
"Miten itäsuomalainen sosiaalinen ihminen viihtyi niin yksinäisessä hommassa? Sen ymmärtää, että yksinäisyyteen ja pohdiskeluun taipuvaiset viihtyvät presidentin tehtävässä. Kekkosen kaltaiselle on ollut aikamoinen juttu asettua sinne rauta-aitojen taakse", Liikanen kummastelee yhä.
Liikasesta tuli SDP:n puoluesihteeri alkukesällä 1981, 31-vuotiaana. Hän seurasi läheltä Kekkosen loppuvaiheet.
"Muuten en ollut häntä lähellä. SDP:stä Kalevi Sorsa oli läheisin. Viimeisinä aikoina pääministerinä silloin ollut Mauno Koivisto oli ainut, joka kävi tapaamassa Kekkosta säännöllisesti."
Liikasen käsityksen mukaan Sorsa oli Kekkosta lähellä 1970-luvun alusta lähtien ja varsinkin sen jälkeen, kun presidentti pani välinsä poikki Ahti Karjalaisen kanssa.
Tästä ajasta Liikasella on "dramaattinen muistikuva", jonka tausta selvisi hänelle vasta myöhemmin.
"Mikkelin ammattikoululla oli vuoden 1978 vaalien alla iso tilaisuus, jossa Karjalainen oli puhumassa ja Kekkonen eturivissä. Kummastelin, kun Karjalainen takerteli puheessaan; hän ei tahtonut saada henkeä kulkemaan. Alkoholilla ei ollut osuutta. Kukaan ei tiennyt mistä oli kyse", muistelee samoissa vaaleissa Kekkosen valitsijamiehenä ollut Liikanen. "Jälkikäteen selvisi, että Kekkonen oli päivää aiemmin pannut välit poikki Karjalaisen kanssa, mutta tämä joutui siinä kaikkien edessä pitämään Kekkosta ylistävän puheen." Liikasen mukaan Kekkosen kasvoista ei voinut nähdä mitään.
Sorsan ja Kekkosen suhteista Liikanen kertoo, kuinka herrat tutustettiin paremmin toisiinsa. "Heidät lähetettiin saunamökille pullo ja kalakukko mukanaan. Sorsa kertoi jälkikäteen, kuinka Kekkonen oli neuvonut häntä lopettamaan liian papereiden lukemisen. Mene metsään kävelemään, hengitä raikasta ilmaa. Se avartaa ja pitää mielen kirkkaana, hän oli opastanut."
SDP:n ja Kekkosen suhteista Liikanen toteaa: "En usko, että Kekkosella oli erityistä suurta rakkautta SDP:hen. Hän oli pragmaattinen vallankäyttäjä."
Kerran Liikanen sanoo ensimmäisen kerran shokinomaisesti hätkähtäneensä Kekkosen valtaa ja sen käyttötapaa. Tämä tapahtui Martti Miettusen hätätilahallitusta runnottaessa. "Ihmettelin, miten nöyrästi kuin koulupojat puoluejohtajat suostuivat Kekkosen saneluun ja pyörittelyyn."
Kekkonen oli ylivoimainen hahmo politiikassa, Liikanen sanoo. Pitkä kausi presidenttinä ja suuri valta olivat kuitenkin epätervettä demokratialle. "Kautta arvioitaessa ei saa kuitenkaan unohtaa historian kontekstia. Neuvostoliitto oli suurvalta ja sodan voittaja. Kekkosen piti tehdä tilaa Suomelle ja hän teki siinä erinomaista työtä."
Kekkonen tuli uniinkin
Kekkosen tullessa presidentiksi Erkki Liikanen oli viisivuotias. Hänelle Kekkonen oli ensimmäinen presidentti.
"Vasta kun kunniakomppania eduskuntaton edessä talvella 1982 huusi Koivistolle, että hyvää päivää herra presidentti, tajusin kunnolla, että presidentti on vaihtunut."
Eronsa jälkeen Kekkonen tuli Liikasen uniinkin. "Heräsin muutama päivä ennen presidentinvaaleja kesken kuuminta kampajanaa hiki päässä painajaiseen, jossa Kekkonen ilmestyi tiukkaamaan: mitä te pojat olette ruvenneet puuhaamaan?"