Neuvostoliiton Tshekkoslovakian miehitys syksyllä 1968 järkytti presidentti Urho Kekkosen (1990-1986) täydellisesti. Masentunut Kekkonen pohti päiväkirjassaan eroavansa presidentin virasta, johon hänet oli reilu puoli vuotta aiemmin kolmannen kerran valittu.
Professori Juhani Suomen toimittama Kekkosen päiväkirjat 2 -teos (Otava) sisältää yksityistä tilitystä ja teräviä sivalluksia. Kekkosen päiväkirjamerkinnät vuosilta 1963-1968 julkistettiin keskiviikkona.
Tshekkoslovakian tapahtumista Kekkonen kirjaa tunteitaan hyvin voimakkaasti ja raskaalla kädellä. Suomen mukaan Kekkonen koki miehityksen pudottavan pohjan paljolta siltä, minkä varaan hän oli rakentanut puolueettomuuspolitiikkansa.
"Hän oli uskonut, että jos Neuvostoliitto saisi hyviä kokemuksia ystävyys- ja yhteistyöpolitiikasta Suomen kanssa, se vaikuttaisi liennyttävästi sen politiikkaan muuallakin, mikä taas osaltaan vahvistaisi Suomen asemaa", Suomi kirjoittaa teoksen analyysiosassa.
"Miehityksen jälkeen kaikki on rauennut tyhjiin, ja Moskova on menettänyt kasvonsa", Kekkonen tilitti. Miehitys oli hänen mielestään samalla tärvellyt vuosikymmenten rakennustyön idänsuhteissa.
Kekkonen toi eroaikeensa julki selväsanaisesti myös neuvostojohdolle, mikä hermostutti suuresti heitä. Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin saapui lokakuussa 1968 lepyttelemään suuttunutta Kekkosta. Lepyttelyssä Kosygin ei juuri onnistunut. Kekkonen oli pettynyt siihen, että Neuvostoliitto valehteli Tshekkoslovakian kutsuneen joukot.
Suomen mukaan paremmin meni perille hänen viestinsä, ettei Tshekkoslovakian tapahtumilla ollut vaikutusta Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin.
Karjala teki kipeää Kekkoselle
Saimaan kanavan vihkiäiset syksyllä 1968 olivat Suomen mielestä Kekkoselle merkkipaalu, mutta toisaalta myös pettymys. "Kanavan vuokraaminen ei ollut avannutkaan tietä rauhanteossa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamiselle, kuten hän oli toivonut", Suomi toteaa.
Asia oli muuttunut Kekkoselle entistä kipeämmäksi. Karjalan liitto oli presidentinvaalikamppailun aikana työskennellyt avoimesti Kekkosta vastaan antaen ymmärtää, ettei tämä välittänyt karjalaisen siirtoväen toiveista.
Kekkonen tarjosi vaihtokauppaa neuvostojohdolle, joka pyrki saamaan Suomen tunnustamaan Itä-Saksan eli DDR:n. "Suomi olisi valmis tunnustamaan DDR:n ja sen lisäksi luovuttamaan Lapista Norjan rajaa vastaan alueen Neuvostoliitolle." Kaupan hintana Kekkonen vaati Viipuria alueineen.
Neuvostojohtaja Leonid Brezhnev torjui rajojen siirtelyn vedoten muun muassa vaikeuksiin liittolaistensa kanssa.
Suomi kertoi, että Kekkonen elätteli toveitta Karjalan palauttamiselle jopa kesään 1975 asti. Helsingissä pidetyssä ETYK-kokouksessa sinetöitiin silloiset Euroopan rajat. Suomen mukaan ETYK oli Kekkosen elämäntyön kruunu, mutta pettymys Karjalan osalta.
Kekkonen yllytti Tuomiojaa
Nykyisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) nimi löytyy päiväkirjoista neljä kertaa, lehtileikkeiden yhteydessä. Kekkonen on tallentanut Suomenmaan jutun, jossa kerrotaan toimittaja Lipposen leimanneen Suomen ulkopolitiikan häpeälliseksi ja vaatineen vasemmistolaista, osallistuva ja edistyksellistä ulkopolitiikkaa.
Kekkonen yllytti vuonna 1965 nykyistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa (sd.) radikalismiin. Kekkonen kirjoittaa tavanneensa "hyvin radikaalin miehenalun" Vappu Tuomiojan päivällisillä. Erkki Tuomioja oli riidellyt vanhempiensa kanssa Sadankomitean jäsenyydestä.