Ilkka-lehden päätoimittaja Kari Hokkanen listaa kolme parasta sodanjälkeistä presidenttiä, pääministeriä, keskustan puheenjohtajaa ja maakuntalehteä:
"Urho Kekkonen on ihan suvereeni. Hän joutui vielä vanhana miehenä hoitamaan kovia asioita. On vaikea sanoa, olisiko ilman Kekkosta selvitty kylmästä sodasta läpi niin hyvin kuin selvittiin.
Kakkonen on Juho Kusti Paasikivi. Hän pääsi helpommalla kuin Kekkonen. Hänen vaihtoehtonsa olivat niin vähissä, että kyllä hän sen ainoan vaihtoehdon hoiti hyvin. Hänelle riitti tasapaino Neuvostoliiton suuntaan, kun taas Kekkonen oli aktiivi ja ajoi myös lännettymistä. Kekkonen piti Suomen länsimaisena demokratiana.
Arvostan myös Mauno Koivistoa Kekkosen linjan jatkajana. En tykännyt hänestä vuonna 1987, jolloin hän esti ikävällä tavalla eduskuntavaaleissa ilmaistun tahdon toteutumisen muodostamalla maahan Harri Holkerin (kok.) sosdem-johtoisen hallituksen."
"Kekkonen on tietysti ensimmäinen. Se on vaikeampi perustella kuin sanoa. Hän hoiti tehtävää sisäpoliittisesti äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Kun Kekkonen presidenttinä oli minkä oli, se antaa glooriaa pääministeriajallekin.
Mutta entä sitten? En ole koskaan miettinyt näin.
Sekä Esko Aho että Paavo Lipponen olivat hyviä pääministereitä. Aholla oli vielä vaikeampi vaihe kuin Kekkosella. Hän onnistui laman voittamisessa likimain niin hyvin kuin se oli mahdollista. Hänen hermojensa hallinta ja kyky pitää porukka koossa oli ihailtavaa.
Lipposta tarkkailin oppositiomiehen silmin ja arvostelin häntä jyrkästikin. Ja hän minua. Kyllähän ihmisen, joka on kahdeksan vuotta yhteen menoon Suomen pääministeri ja johtaa niin heterogeenista hallitusta, täytyy olla vahva."
"Paavo Väyrynen oli aivan huippu. Suuren luokan puheenjohtaja, joka pystyi nostamaan puolueen uuteen nousuun sodan jälkeisen ajan suurimmasta kriisistä. Oli se mahdollisuus, että keskusta työnnetään pysyvästi sivuraiteelle pienenemään.
Toiseksi asettaisin Johannes Virolaisen. Hänelle Kekkosen vahva varjo oli ongelmallinen; ei kyennyt olemaan itsenäinen puheenjohtaja. Vaikka Virolainen oli ammatiltaan maanviljelijä, hän sysäsi keskustan sille tielle, että se alkoi muuttua agraaripuolueesta yleispuolueeksi.
Matti Vanhasesta en osaa sanoa puoluejohtajana. Hän sai Anneli Jäätteenmäeltä suuren puolueen. Jäätteenmäki oli niin vähän aikaa puheenjohtajana, että en halua nostaa häntä tähän sarjaan muuten kuin että hän katkaisi pitkän sinipunakauden. Kukaan muu ei olisi pystynyt voittamaan Lipposta kuten hän. Jos kolmas pitää sanoa, olkoot se sitten Esko Aho."
"Meillä on useita hyviä maakuntalehtiä. Yleensä mitä suurempi sitä parempi. Niillä ovat suurimmat resurssi. Aamulehti, Kaleva ja Keskisuomalainen. Ilkka kärkkyy kolmannen paikkaa."