HELSINKI Kekkosen tuttu hahmo nojaa maalaustelinettä vasten kuvanveistäjä, professori Kimmo Pyykön Kaskisaaren taiteilija-ateljeessa. Tämä Kekkonen ei ole se kansan tuntema Kainuun leipälapiosta ja hevosen kuolaimista koottu Omakuva. Pyykön ateljeen Kekkonen lukee sanomalehti Pravdaa, niin taiteilija Kekkonen asian muotoili.
Omakuva ja Pyykön omistama Pravda-versio saivat alkunsa, kun Kamarineuvos Matti Viherjuuri houkutteli Kekkosen osallistumaan harrastelijataiteilijoiden Suntai-näyttelyyn 1975. Nuori mainetta niittänyt kuvanveistäjä Pyykkö pyydettiin presidentin toimesta mukaan.
"Minä olin Kekkosen taiteellinen avustaja. Voisi sanoa, että teokset tehtiin yhteistyönä. Hankin ennakkoon materiaalia ja vaihdoimme yhdessä ajatuksia ja ideoita. Työskentely oli erittäin vaistokasta ja luova henki oli päällä", Pyykkö ynnää.
Presidentillä ja kuvanveistäjällä oli hauskaa. Tapahtumaa oli todistamassa työskentelyn jälkeen suuri joukko tiedotusvälineiden edustajia. Rentoja kuvia sikaria tupruttelevasta ja taiteilijan takkiin sonnustautuneesta Kekkosesta levisi sanoma- ja aikakausilehtiin.
"Meno oli rennon brezneviläistä", Pyykkö muistelee tunnelmaa silloisessa Vantaan Keimolan ateljeessaan.
Nuori rouva Mirja Pyykkökin oli mukana kuvioissa, kun piti keksiä, mitä valtion päämiehelle tarjoillaan aamutuimaan. Mirja Pyykkö leipoi karjalanpiirakat ja kyytipojaksi keksittiin tarjota viskiä, kun ei oikein muutakaan ollut.
"Kekkonen kommentoi nauraen, että kyllä hän on monenlaista yhdistelmää kokeillut, mutta tämä oli eksoottisin, mitä hän oli koskaan saanut", Kimmo Pyykkö kertoo.
Pitkä viski toi myös toivottua ryhtiä työhön. "Kekkonen kertoi jännittävänsä."
Kekkosen ideoimana Pyykön keräämästä romusta syntyi ensin nuorta naista esittävä figuuri Niin on jos siltä näyttää.
Kohutussa teoksessa nuoren naisen rinnat, kuten pitkä tukkakin, työntyvät ulos puupinnasta. Teos on mahtava, korkeutta on 130 senttiä.
Olisiko Kekkonen saanut rohkean inspiraation omasta elämästään, kuka tietää. Teoksen osti aikoinaan itselleen edesmennyt Jaakko Pöyry.
Pyykkö provosoi Kekkosta luomaan naisfiguurin jälkeen lisää.
"Kyllä me taitelijat sen verran itsekästä väkeä olemme, että pitää omakuva saada, herra presidentti. Eihän taiteilijan tuotanto saa jäädä yhden teoksen varaan", oli Pyykkö kannustanut valtiomiestä.
Ja Kekkonenhan innostui. Syntyi kaksi Omakuva-versiota.
Leipälapio Kekkonen tuijottaa hevosen kuolaimien läpi Urho Kekkosen arkiston seinällä toistasataa kilometriä Helsingistä pohjoiseen Niinikoskella. Pyykkö kertoo, että leipälapio symbolisoi kansan elämää ja juurevuutta, kuolaimilla ohjataan kansakuntaa, sisä- ja ulkopolitiikkaa.
"Leipälapio on Kainuun multaa, peruskallio, jos mikä", Pyykkö avaa merkitystä.
Harvoin julkisuudessa nähty Pravdaa lukeva Kekkonen on ollut kerran näytillä Asikkalassa Kekkonen kalasti -näyttelyssä.
Osa Kekkosen kasvoista jää piiloon ruostumattomasta teräspellistä väännetyn Pravdan taakse. Tekstipalstat on vedetty punaisella värillä. Taustan Pyykkö on pelastanut Singer-ompelukoneen päädystä. Teoksen Kekkonen omisti kuvanveistäjälle.
Vaikka Pyyköllä riittää tarinoita Kekkosesta ja taiteesta, mutta kenenkään hovitaiteilijaksi hän ei tunnustaudu, ei Kekkosen eikä myöhempienkään presidenttien.