Presidentti Urho Kekkosen vaalikampanjoiden neuvostoavusta on esitetty kovia väitteitä. Esimerkiksi tutkija Hannu Rautkallion mukaan Kekkonen sai itärahaa 1960-luvulla jopa miljoonien markkojen arvosta.
"Höpö höpö. Kekkosen vaalikamppailuun ei ole tullut yhtään ruplaa", sanoo Jouko Loikkanen, Keskustapuolueen entinen puoluesihteeri. Hän oli mukana maalaisliiton ja keskustapuolueen vaalikahinoissa 1950-luvun alkuvuosista 1960-luvun loppuun saakka.
Maalaisliiton raha-asioita pyöritti1950-luvulla puoluesihteeri Arvo Korsimo (1901-1969). Korsimo oli merkittävä hahmo, kun maalaisliitto siirtyi nykyaikaiseen tyyliin, ja rahankäyttö vaaleissa lisääntyi.
"Hän keräsi rahaa elinkeinoelämältä, mistäpä muualta. Hänellä oli hyvin laajat yhteydet. Mutta vähäisiä Korsimon rahat olivat verrattuna kokoomukseen", Loikkanen toteaa.
Korsimo on saanut legendaarisen ja ristiriitaisenkin maineen Kekkosen ja maalaisliiton neuvostomyönteisen k-linjan tukimiehenä. Loikkasen mukaan Korsimon mainetta itärahan haalijana on liioiteltu "poskettomasti". Neuvostoliitosta tuli yhden kerran "yksi mitättömän pieni summa", siinä kaikki.
"Hän oli kuullut, että SKDL oli saanut sieltä rahaa, ja arveli, että ehkäpä hänkin saisi", Loikkanen kertoo. "Hannu Rautkallion kirjassa puhutaan epämääräisistä isoista luvuista. Ei pidä paikkaansa."
Poliittisen historian tutkijan Mikko Majanderin mukaan Kekkosen itärahasta on viitteitä, mutta niiden perusteella on tehty liian rajuja yleistyksiä. Ylipäätään tarinat CIA:stä ja KGB:stä saavat tuijottamaan silmät sokeiksi ulkomaista rahoitusta.
"Dollarit ja ruplat ovat aina seksikkäitä. Kotimaisista rahoituslähteistä on hyvin vähän kovaa näyttöä. Suomalaisilla työnantajilla ja teollisuudella on ollut intressinsä tukea poliitikkoja."