Lapin yliopiston vaatetusalan opiskelijoiden internetiin luoma Kekelooks-valokuvablogi esittelee kuvia kestävään kehitykseen pyrkivistä pukeutujista ja heidän vaatteistaan.
Osa asusteaarteista on löytynyt kirpputoreilta, osa vanhempien komeroista ja loput jostain muualta. Toisin kuin halvan työvoiman maista vaatekaupan rekkiin rahdatuilla räteillä, jokaisella kekellä on oma yksilöllinen historiansa.
"Sivuilla kerrotut tarinat vaatteen alkuperästä sekä yleensäkin ajatukset kestävästä kehityksestä ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä ja mielenkiintoisia kuin itse kuvat", sivujen ylläpitäjä Johanna Luhio kertoo.
"Kestävä kehitys" -sanaparista muodostuva keke voi olla vaikkapa kirpputorilta löytynyt paita, äidin 70-luvun villakangastakki tai vaarin vanha lakki. Raskaansarjan kekeä on tuunata vanhoista vaatteesta kokonaan jotain uutta.
Kekelooksia voi pitää vihertävänä versiona tunnetusta Hel Looksista, joka esittelee pääkaupungin katujen muodin virtauksia - ja häiriötiloja. Hel Looksin kuvista on koostettu oma valokuvanäyttely, joka on tällä hetkellä esitteillä Berliinissä.
Kekelooks sai alkunsa syksyllä 2007 Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetusalan tutkimus- ja tuotekehitysprojekti-kurssilla, jonka tavoitteena oli tutustua tekstiilimateriaalien kierrätysmahdollisuuksiin. Kurssin innoittamana opiskelijat järjestivät yliopistolla Keke-päivän, jonka aikana myös sivuston kuvat otettiin.
Keke-päivä on pidetty ja kurssi on jo päättynyt, mutta sivutuotteena syntynyt Kekelooks elää netissä omaa elämäänsä. Luhion mukaan sivuilla on riittänyt kävijöitä tasaisesti. "Kuvat laitettiin nettiin aika nopsaan tahtiin. Sivuja olisi voinut päivittää hieman hitaamminkin", Luhio pohtii.
Sivuille voi olla luvassa päivityksiä ja uusia kuvia tulevaisuudessa.
