Tuulikki Kejonen puhuu suurella sydämellä kotiseudun tärkeydestä, vaikuttamisen halusta ja päättäjien ylivoimaisesta urakasta. Kaikesta samassa lauseessa, mutta silmänurkassa on se tietty pilke. Hän rakastaa kuriositeetteja ja tarttuu niihin kaksin käsin.
"Muutin Nivalasta Ylivieskaan reilut 30 vuotta sitten. Tunnen olevani ylivieskalainen. Nivalalaiseksi pääsee vain sinne syntymällä. Jokaiselle oma kotiseutu on maailman paras paikka. Tottahan sen eteen haluaa tehdä kaikkensa."
Kejosen kanava on teatteri. Pieniä näytelmätekstejä on syntynyt yhtä kauan, kuin hän on harrastanut teatteria. Puhutaan kymmenistä vuosista.
Aamuvirkut, YTY-teatterin "aikuisten näytelmäpiiri", syntyi seitsemän vuotta sitten. Tänä keväänä se esittää neljännen Kejosen kirjoittaman näytelmän. Kuntakokous on Kejosen toinen ohjaus. Niin, ja jokaisessa hän myös on näytellyt.
Aiheita käden ulottuvilla
"Ympärillä tapahtuu koko ajan ja aiheita on enemmän kuin ehtii kiinni ottaa. Täällä tasaisella maalla luulisi tuulten puhaltavan vapaasti, mutta kyllä on ristivetoa ja aina joku pistää kampoihin", Kejonen tuumii ilkikurisesti. Kuntakokouksessa ristivetoa riittää ja vastaanpanijoita myös.
"Mikään ei etene. Aina kun jotain päätetään tehdä, löytyy vastustaja, valittaja tai muu jarru, joka tekee kaiken tyhjäksi. Päättäjiä ei kannata kadehtia."
Suurin viisaus asuu aina muualla kuin siellä, missä yhteisistä asioista päätetään.
"Kansa tietää", virnuilee Kejonen.
Idea tämänkertaiseen komediaan löytyi netistä.
"Lueskelin erään nimeltä mainitsemattoman pienen kunnan hallituksen ja valtuuston kokouspöytäkirjoja ja riemastuin. Miten joku hanke voikin mennä niin totaalisesti pieleen kaikesta hyvästä tarkoituksesta ja paljon kokouskahveja vaativasta touhusta huolimatta." Kejonen ei paljasta yksityiskohtia, mutta uskoo, että vastaavia töppäyksiä löytyy jokaisesta kunnasta - pieniä tai isoja.
"Nyt harmittaa, etten ole käynyt koskaan kuuntelemassa Ylivieskan valtuuston kokouksia. Näytelmässä on varmasti sieltäkin tuttuja aineksia."
Ketään dementiatorjuntayksikkö Aamuvirkkujen väestä ei rasita oikean päättäjän painolasti.
"Tekisi mieli kutsua valtuutetut seuraamaan, miten me tämän laman keskellä etsimme täikammalla säästökohteita ja edes jotain myytävää, että rakas kotikuntamme selviäisi. Saisivat oppitunnin ilmaiseksi", tuumii Tuulikki Kejonen.
Yleisö esittäjiä myöten
Aamuvirkut on saanut nimensä siitä, että harjoitukset vedetään teatterilla aamutuimaan. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että ansiotyö ei enää tai vielä ole esteenä harrastamiselle. Vaikka ryhmän seniorit huitelevat 70 ikävuoden yläpuolella, ei tahti ole hidastunut. Ja uutta verta on saatu kotiäideistä ja opiskelijoista, joiden päivärytmiin harjoitusaika sopii. Niinpä kuntakokouksessakin on taas mukana tuoreita kasvoja konkarien rinnalla.
Ohjaajana Tuulikki Kejonen ei ole pikkumaista sorttia.
"Kunhan muistavat tulla näyttämölle. Ei ne vuorosanat ole kiveen hakattuja, Sen verran pitäisi yrittää muistaa juonesta, että vastanäyttelijä tietää, missä suurin piirtein mennään."
Aamuvirkut ovat saaneet vuosien mittaan oman yleisönsä.
"Meillä ei ole korkeita taiteellisia tavoitteita. Haluamme hauskuttaa, mutta jättää myös jotain pureskeltavaa. On monta katsojaa, joille tämä riittää", sanoo totinen komedienne Tuulikki Kejonen.