Ratkaise epäyhtälö...” ”Määritä käyrältä...” ”Määritä integroidussa muodossa...”
Sanat ovat pitkän matematiikan koepaperista. Sen vieressä pulpetilla on ruutupaperi vastauksia varten ja pyyhekumin käytöstä syntynyt karstakasa. Osalla oppilaista kynä kulkee sujuvasti vastauspaperilla, ja tehtävät tulevat yksi kerrallaan ratkaistuiksi. Osalla ei kulje. Karstakasa kasvaa.
Lukion pitkän matematiikan koetilanteet ovat palikkatesti. Kulmikas palikka ei mene pyöreän reiän kautta purkkiin, eikä matemaattisilta kyvyiltään keskinkertaisesta nuoresta tule puristamallakaan lajin taitajaa.
Nämä muistikuvat ovat palautuneet mieleen, kun maassa keskustellaan matematiikasta yleisesti ja erityisesti yliopistojen opiskelijavalinnoissa.
Ensi keväästä alkaen pitkän matematiikan arvosanat ovat noissa valinnoissa kovemmassa kurssissa kuin koskaan. Jos pyrkii yo-todistuksen pohjalta lukemaan suomen kieltä, pitkän matematiikan L:stä, E:stä, M:stä ja niin edelleen saa enemmän pisteitä kuin äidinkielen vastaavista arvosanoista. Näin todella on.
Samalla tavoin painotus menee, jos pyrkii todistuksella lukemaan englantia, ruotsia, saksaa ja monia muita tarjolla olevia kieliä. Pitkän matematiikan paino on suurempi kuin tuon kyseisen kielen, pitkänäkin luettuna.
Eikä yllätys, että tilanne on sama vaikkapa viestintätieteissä, yhteiskuntatieteissä, historiassa ja oikeustieteessä. Oulussa historian opintojen kynnysehtona sentään on äidinkielestä vähintään C.
Ja sama matematiikkapainotus on voimassa myös teologian opintoihin todistuksella pyrittäessä – vaikka Vanhan testamentin käskyjäkin oli vain kymmenen eikä Jeesuksen opetuslapsiakaan kahtatoista enempää.
Aivan varmasti matematiikan taitajia tarvitaan yhteiskunnassa monissa keskeisissä tehtävissä. Elinkeinoelämä ei ole perännyt matematiikan ja luonnontieteiden arvon nostoa heikkolahjaisia kiusatakseen vaan aidosta tarpeesta.
Suomen hyvinvointi nojaa vast-edeskin korkeaan osaamiseen, jolle matematiikka ja muut luonnontieteet luovat pohjaa.
Samoin on helppo uskoa, että matematiikka kehittää loogista ajattelua, mittaluokkien hahmottamista ja ehkä luovaa ongelmanratkaisukykyäkin. Ne ovat arvokkaita kansalaistaitoja.
Sen sijaan huteralta kuulostaa väite, että yhteiskunnan digitalisoituminen lisäisi laajan matematiikan osaamisen tarvetta yleisesti. Tavallisen kansalaisen arjessa tämä ei vielä ole tullut vastaan kotitietokoneiden tai internetin kaudellakaan.
Arjessa riittävät useimmiten matematiikan perustaidot. Tutkimus- ja kehitystyöt ovat asia erikseen, ja niitäkin on monenlaisia.
Pitkän matematiikan painoarvon nostosta on jo ollut seurauksensa. Hyvät ja huonot. Aineen opiskelu on lukioissa lisääntynyt, ja siten matematiikan osaajien vaje toivottavasti täyttyy.
Samalla kuuluu viestejä, että aineen tunneilla istuu nyt oppilaita, joiden motivaation kanssa on niin ja näin.
Vakavimmat kysymykset liittyvät siihen, mistä lisääntynyt panostus matematiikkaan on poissa. Lukioista kerrotaan kielten opiskelun vähentyneen. Näin maassa, jonka oman kielen käyttöarvo romahtaa heti rajan yli astuttaessa.
Valeuutisten, sumutusten ja yhteiskunnan kuplautumisen edetessä reaaliaineiden kuten historian, uskonnon tai biologian tarjoaman yleissivistyksen merkitys ei ainakaan vähene. Uusi pisteytysmalli tuntuu sekin kuplassa syntyneeltä.