Uusi lakiesitys työpaikan tietosuojasta herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Työelämän tietosuojaa pohtinut työryhmä on etsinyt erilaisten näkemysten keskeltä kompromissia lakiesitykseksi, jonka avulla säädeltäisiin muun muassa työnantajan oikeutta lukea työntekijän sähköpostia, määrätä huumetestistä ja järjestää kameravalvonta.
Näillä asioilla - kuten sähköpostilla ja huumetesteillä - ei ole keskenään mitään tekemistä. Tämä vain vahvistaa vaikutelmaa, että työryhmän toimeksianto ja lopputulokset ovat jollain tavoin keinotekoisia. Ainoa yhteinen logiikka on se, että työnantaja on saamassa lisää työntekijän yksityisyyden suojaa kaventavia oikeuksia.
Ehdotukset on varsin selvästi rajattu, eivätkä ne tuo ratkaisevalta tai kohtuuttomalta tuntuvia muutoksia nykykäytäntöön. Silti varsinkin sähköpostin lukemiseen liittyviin kysymyksiin on suhtauduttava erityisellä tarkkuudella, sillä ne saattavat avata tietä yhä kasvavalle yksityisyyden valvonnalle.
Sähköpostia koskeva työryhmän esitys herättää kysymyksen, onko koko asiaa tarpeen säädellä lailla lainkaan. Ehdotuksen mukaan sähköposti voitaisiin avata, jos työntekijä on poissa työpaikalta ja on syytä olettaa tämän saaneen työn kannalta tärkeän viestin. Silloin pitäisi ottaa yhteys työntekijään ja kysyä lupa avata viesti. Jos työntekijää ei tavoiteta, on jätettävä kirjallinen selvitys viestin avaamisesta.
Tällaisen lainsäädännön sijaan on olemassa myös toimivampi vaihtoehto: terveen järjen käyttö työpaikoilla. Yleensä työntekijän voi olettaa tietävän, onko loma-aikana odotettavissa työnantajalle tärkeitä viestejä ja jos on, hän voi järjestää asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Siihen ei välttämättä tarvita muuta kuin automaattivastaus, joka ilmoittaa lähettäjälle toisen osoitteen.
Lakiesitys tuntuu lähtevän siitä, etteivät työntekijät ota itse mitään vastuuta, vaan työnantajan pitäisi epäillä, että jossain viestissä saattaisi olla jotain tärkeää. Tällöinhän koko viestiliikennettä pitäisi valvoa ja poimia sieltä ehkä tärkeät viestit. Kun niiden avaamislupia ryhdytään soittelemaan, loma on pilalla ja työnantajan resursseja on käytetty aivan hukkaan.
Suomalaisessa työyhteisössä tulisi edistää luottamuksen eikä epäluottamuksen ilmapiiriä kuten lakiesitys lähinnä tuntuu tekevän. Siinä on esityksen suurin ongelma. Kirjesalaisuus on Suomessa hyvin suuressa kunniassa, ja kotitietokoneiden ja yksityisten osoitteiden sähköposteja voi täysin verrata siihen. Työpaikkojen sähköpostiliikenteen suhteen toimivat kuitenkin parhaiten yritysten omat pelisäännöt - kuten ovat toimineet tähänkin asti, sillä mitään suuria ongelmia ei ole tullut ainakaan yleiseen tietoon. Yleisenä lainsäädännöllisenä selkänojana voisi toimia jonkinlainen työnantajan oikeus velvoittaa työntekijä hoitamaan asiat niin, ettei tämän poissaolon aikana synny työnantajalle vahingollisia katkoja tiedonkulussa.
Kysymys luottamuksesta koskee myös työpaikkojen kameravalvontaa. Sen käyttö voi olla myös työntekijän etu, jos kyse on turvallisuudesta työpaikalla. Sen sijaan tarkkailu omaisuusrikosten estämiseksi haiskahtaa avoimelta isoveli valvoo -asenteelta. Esitykseen on syytä suhtautua hyvin pidättyvästi.
Mahdollisuus pakollisiin huumetesteihin on ymmärrettävä ammateissa, joihin liittyy suuren tarkkuuden tai luotettavuuden vaatimus. Tällaiset tehtävät on kuitenkin parasta määritellä jo työsopimuksissa. Lakiesitys sallii testit, jos on perusteltua epäillä huumeiden käyttöä. Määritelmä kuitenkin tarkoittaa samalla, että tällä perusteella mahdollisesti turhaan testattava henkilö kokee tulleensa leimatuksi työyhteisössä.