Eriarvoisuuden torjumiseksi tarvittavat keinot ovat tuttuja, mutta toteuttamisessa on vielä puutteita.
Kaikki suomalaiset eivät ole päässeet myönteiseen kehitykseen, vaikka hyväosaisuus on viime vuosikymmeninä laajentunut.
Kaikki suomalaiset eivät ole päässeet mukaan myönteiseen kehitykseen, vaikka hyväosaisuus on viime vuosikymmeninä laajentunut. Monilla mittareilla Suomi on yksi maailman menestyneimpiä ja jopa onnellisimpia yhteiskuntia. Eriarvoisuudesta puhuttaessa on syytä muistaa, että hyväosaisuus on kasvanut huono-osaisuutta enemmän. Silti eriarvoisuutta ilmenee ja se näyttäytyy räikeänä hyvinvoinnin rinnalla.
Eriarvoisuutta käsitellyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) keskiviikkona. Professori Juho Saaren työryhmä on lähestynyt eriarvoisuuden vähentämistä isolla pensselillä.
Työryhmän tehtävänä oli hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi nykyisen menokehyksen puitteissa ja julkisia menoja lisäämättä.
Viime vuosien keskustelussa eriarvoistumisen lähteinä on mainittu pidentyneet toimeentulotukiasiakkuudet, köyhyys, terveyserot, äänestämättömyys, työttömyys, nuorten jääminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, ylivelkaantuminen, kotoutumisen ongelmat ja asuinalueiden eriytyminen. Jo mainittu listaus kertoo, miten moni-alaisesta ja vaikeasta ilmiöstä on kysymys.
Tehtävänannon laajuuden takia työryhmän toimenpide-ehdotukset kattavat kovin erilaisia keinoja, jotka on jaoteltu turvaaviin, palauttaviin, tehostaviin ja pelastaviin ehdotuksiin.
Raportti esittelee julkisesta keskustelusta tuttuja politiikkatoimia, joilla eriarvoisuutta voitaisiin vähentää. Puhutaan muun muassa perusturvan yhtenäistämisestä, velkajärjestelyistä, 5-vuotiaiden varhaiskasvatuksesta, sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksesta, kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä, asunnottomuuden puolittamisesta jne.
Eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan oikea tilannekuva, jotta ongelmia päästään korjaamaan. Monet ongelmat ovat entuudestaan tuttuja. Pitkään on tiedetty esimerkiksi se, että työttömänä taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat. Työttömyyden jatkuessa voi joutua tukeutumaan asumis- ja toimeentulotukeen. Tämä puolestaan johtaa kannustinloukkuun, jolloin lyhytaikaista työtä ei kannata ottaa vastaan kokonaistulojen alenemisen takia.
Tarvitaan siis kannustavia toimia ja joustavia käytäntöjä. Pelkästään kannustinloukkujen purkamisessa hallitukset ovat päässeet eteenpäin vain pienin askelin.
Professori Saaren työryhmä esittää pitkän listan korjausesityksiä. Konkreettisia toimia saatetaan joutua odottamaan, sillä ehdotukset on suunnattu pikemminkin Sipilän hallituksen seuraajalle. Osa ehdotuksista on sitä paitsi jo putkessa, kuten ensi syksynä alkava kokeilu 5-vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta.
Saaren työryhmän ehdotukset ovat käyttökelpoisia hallituksen väristä riippumatta. Pelkillä toimintatapojen uudistuksilla voi silti olla vaikea selvitä vaan tarvitaan myös lisärahoitusta.