Raahen Rantajatsien uusi festivaalijohtaja Annamaija Saarela, 41, seisoo Tullikamarin aukiolla Tampereella. Hänen 15 vuotta kestänyt uransa jazzin parissa alkoi vastapäisestä talosta vuoden 1993 Jazz Happeningissa. Se on vienyt hänet useimpiin alan keskeisiin kamareihin.
Jazzin kentältä on viime viikkoina tullut myönteisiä uutisia, mutta alan suurin ongelma on pysynyt jo pitkään samana:
"Suomessa on koko ajan ollut huutava pula esiintymistilaisuuksista - muunkin musiikin kuin jazzin puolella", Saarela sanoo.
Hyvän koulutusjärjestelmän ansiosta maassa on loistava muusikkokenttä - eikä pelkästään Sibelius-Akatemian, vaan ympäri maata olevien konservatorioiden ansiosta. Se on tuottanut viimeisten 10-15 vuoden aikana osaavan muusikkokaartin. Jazzliiton kiertuetoiminta on hyvä, mutta liian harva pääsee sen kautta esiintymään.
"Sellainen koko Suomen kattava klubiverkosto, jossa marginaalimusiikki pääsee soimaan, on ensiarvoisen tärkeä", Saarela korostaa. "Ei synny kansainvälistä menestystä, jos muusikot eivät pääse esiintymään Suomessa."
Five Corners Quintet ja Trio Töykeät osoittavat kansainvälisesti kuranttia osaamista. Töykeiden menestys on silti esimerkki yhtyeen manageri Tapio Korjuksen osaamisesta - ei järjestelmästä sinänsä.
Kumisaappaita
ja sinkkiämpäreitä
Suomessa on perinne, että kunnat satsaavat rakennuksiin. Pienistäkin kunnista löytyy yleensä hyvä esiintymistila.
"Mutta niissä ei soi mitään, sisältö puuttuu monista paikoista tai se on tyylillisesti yksipuolista", Saarela summaa. "Meillä on loistavia esiintyjiä ja loistavia esiintymispaikkoja. Ydinkysymys on, miten nämä kaksi saadaan kohtaamaan."
Saarelan mielestä taantumasta kannattaisi puhua vähän vähemmän ja ymmärtää, että elinkeinokentän rakennemuutos on menossa nyt.
"Nyt täytyy entistä enemmän satsata näihin luovien alojen työpaikkoihin", Saarela korostaa.
Muutaman miljoonan euron satsaus poikisi kunnon tulosta. Toisaalta paljon puhutussa kulttuuriviennissäkin kannattaisi katsoa sen sisältöä, eikä vääntää väkisin samaan formaattiin, millä viedään kumisaappaita ja sinkkiämpäreitä.
"Mitä me viedään, jos asiat eivät ole täällä kunnossa? Eivät ne muusikot treenikämpällä saa sitä esiintymiskokemusta", Saarela puhkuu. "Musiikissa pitäisi ottaa huomioon se monimuotoisuus."
"Vientipyrkimykset tavoittelevat helposti mahdollisimman suurta volyymia ja marginaalimusiikin tärkeys unohtuu helposti. Mittarina käytetään montako levyä on myyty, eikä välttämättä huomata että paraskaan jazzyhtye ei myy yhtä paljon kuin HIM tai Rasmus. Toivoisin, että se moniäänisyys huomioitaisiin."
Mitä marginaalisempaan musiikkiin mennään, sitä enemmän se vaatii live-esiintymisiä - jazzissa livepuoli työllistää muusikoita enemmän kuin levymyynti.
Tinkimättömyys
on tuonut profiilia
Annamaija Saarela myöntää, että on vähän hassua kun hän siirtyy UMO:sta Raahen Rantajatsien festivaalijohtajaksi, mutta kuittaa asian itse hienona draamana. Festivaali on hänen mielestään hyvä, laadukas ja perinteinen, vaikkei sitä tunneta Suomessa vielä tarpeeksi - paitsi muusikkokentässä.
"Siellä on ollut hyvä linja, että on uskallettu aina tehdä tinkimättömiä valintoja", Saarela kiittelee. "Festivaalin profiilin kannalta se on ehdottoman tärkeää."
Saarela kehuu Raahessa tehtyä työtä "ihan mielettömäksi", festivaalia 20 vuotta vetänyttä Pertti Kinnusta sekä tapahtuman talkooväkeä ja kertoo lähtevänsä suurella ilolla tekemään tapahtumaa.
"Aion keskittyä myös valtakunnalliseen markkinointiin sekä kulttuuri- ja festivaalimatkailujuttuihin. Jonkin verran on luvassa myös kansainvälistä verkostoitumista."