"Ikä on asennekysymys. Jos elämäni jatkuu tällaisena, silloin asiat ovat hyvin. Ilman musiikkia elämä olisi pimeää."
Pekka Lukkarilan sanoja on helppo ymmärtää.
Miehellä tulee mittariin syksyllä 83 ikävuotta, mutta meno on kuin uransa nousuvaiheessa olevalla muusikolla.
Keikkoja, harjoituksia ja juttutuokioita muiden muusikoiden kanssa. "Parhaimmillaan tai pahimmillaan - miten sen kukin nyt ottaa - viime joulukuussa oli seitsemän keikkaa viikon aikana. Lääkäriystäväni sanoikin jo, että vilkaisepa välillä sitä sosiaaliturvatunnustasi", rumpujen taakse vuonna 1943 ensimmäisen kerran istahtanut muusikko naurahtaa.
Harva yli 80-vuotias paukuttaa rumpuja säännöllisesti.
Vielä harvempi samanikäinen tekee liukuhihnalta keikkoja.
Lukkarila keikkailee enimmäkseen oululaisten ikäihmisten iloksi monissa eri paikoissa.
"Soittamisen lisäksi olen mukana laulukeikoilla. Ei näitä juttuja tehdä keikkaliksojen takia, sillä saamme vähintäänkin yhtä paljon kuin yleisömmekin. Joskus keikalle pyytäneet ovat olleet valmiita tarjoamaan kulukorvausta, mutta meille riittää palkkioksi kahvit ja hyvä mieli."
Lue lisää maanantain Kalevasta.