Tummahiuksinen, jokaisen äidin toivevävyksikin kutsuttu 195-senttinen keihäänheittäjäkolossi otti julkisuuden valokiilan vastaan tottuneesti. Osakan MM-kullan jälkeen Tero Pitkämäki joutui elämänsä mediamylläkkään, joten kotimainen haastattelurinki ja suora tv-lähetys eivät miestä paljon hetkauttaneet.
Pitkämäki kumarsi Vuoden urheilijan palkinnon Kultaisen kiekon nöyrän, mutta itsevarman urheilijan tavoin, tyytyväisenä. Onhan kotona jo Euroopan vuoden parhaan yleisurheilijan palkinto.
"Myönnän reilusti, että kyllä tämä vähän jännitti, kun monta kovaa nimeä oli listalla. Tulin miettineeksi mahdollisuuksiani, kun muistin hyvin vuoden 1999: keihäänheiton maailmanmestari Aki Parviainen jäi valitsematta parhaaksi. Hänelläkin oli kovia kilpailijoita (Mika Myllylä) ihan samoin kuin minulla nyt. Perinteiset lajit ovat Suomessa arvostettuja. Eniten tv-aikaa minultakin kuluu hiihdon katsomiseen, ja formulaa katson tietenkin."
"Mutta ei maailmani mihinkään olisi kaatunut, vaikka parhaaksi olisi valittu Kuitusen Virpi tai Räikkösen Kimi. Lajeja on aika vaikea verrata toisiinsa, en osaa arvioida niiden mestarien keskinäistä paremmuutta", Pitkämäki totesi.
"Ehdottomasti suurin yllätys minulle oli Koskelan Pekan luistelema maailmanennätys", Pitkämäki lisäsi perään.
Hevosvoimat tulivat tutuiksi Pitkämäellekin. Yksi maailmanmestaruuden palkinnoista oli Ferrari viikoksi käyttöön.
"Siitä jäi pieni palo päästä toisenkin kerran jotain vastaavaa vauhtikonetta kokeilemaan."
50 000 heiton
huolto tehty
Tero Pitkämäki saa viettää joulun rauhallisesti. Kahden kuukauden takaisessa leikkauksessa puhdistettiin heittokäden kyynärpäästä pari irtopalaa, ja käsi oli jo kahden viikon kuluttua kivuton.
"Olen jo seitsemän viikkoa voinut harjoitella normaalisti ilman mitään vaivoja. 50 000 heiton huolto on tehty, ja heittäminen maistuu taas."
Joulun jälkeen alkaa leiri Kuortaneella, ja uudenvuodenpäivänä mies lentää kuukaudeksi harjoitusleirille Etelä-Afrikkaan, paikkaan nimeltä Potchefrtroom.
"Nimihirviöpaikka on minulle uusi, mutta hyväksi havaittu. Juuri siellä Jan Zelezny harjoitteli monena vuonna kolmen kuukauden jaksoja", Pitkämäki kertoi.
Ennätys jäi kaivelemaan
Täysosumavuodestaan mestari nosti esiin kaksi erityistä hetkeä, jotka eivät unohdu koskaan: Osakan kisan ratkeaminen palkintojenjakoineen ja sitä seurannut oma mestaruusjuhla Seinäjoella.
"Kaivelemaan jäi vain yksi asia: oma ennätys (91,53) jäi viime vuonna kolmisenkymmentä senttiä vajaaksi. Ennätys pitää korjata uusille lukemille ensi kesänä. Kauden tasotavoitteestani jäin metrin verran. Kymmenen parhaan heiton keskiarvon piti ylittää 90 metriä, joka on päämääräni ensi kaudellakin. Tietysti muutama pitempikin heitto saa sekaan tulla", Pitkämäki naurahti.
Pekingistä Pitkämäki ei puhunut vielä mitään. Hänen tarkistuspisteensä on heinäkuussa.
"Siinä vaiheessa kesää kepin pitää jo lentää jollain lailla, jos aion päästä huippukuntoon olympiakisoihin mennessä. Virkkalan Teemu alkaa hengittää pahasti niskaan, joten kotimaassakin on kannustinta pitkiin heittoihin."
Perinteinen joulu Seinäjoella
Maailmanmestarin joulu on samanlainen kuin tavallisillakin ihmisillä: syömistä ja akkujen lataamista.
"Joulupuuro, joulusauna, joulukirkko. Ihan perinteisin menoin joulu kuluu kotimaisemissa."
Lapsuuden joulumuistoista kaksi nousee yli muiden.
"Kerran otin saunassa kuuman kiven kiukaalta ja aloin pyöritellä sitä käsissäni, kuten olin jonkun vanhemman nähnyt joskus tekevän. Pieniä palovammojahan siitä tuli. Toinen muisto on mukavampi: joulupukki toi pienelle pojalle todella valtavan säkillisen karkkia."