Urheiluliiton keihäänheiton lajivalmentaja Kari Ihalainen vastaa kännykkäänsä Puolasta nuorten EM-kisoista. Mies on huolehtimassa tulevaisuuden menestyjiä kilpa-areenalle.
Menestystä pitäisi tulla myös runsaan kuukauden kuluttua aikuisten MM-kisoista Pariisista. Suomalainen urheilukansa on tottunut luottamaan keihäänheittäjiin, mutta miesten tilanne on aneeminen.
"Niin. On tästä saanut kuulla", Ihalainen huokaa.
Ihalainen myöntää, että tilanne on yllättävä, outo ja ankea. Kriisiä hän ei myönnä. Ei, vaikka faktat ovat tylyt.
Kesä on kuumimmillaan ja ehtinyt jo yli puolivälinsä, eikä suomalainen mies ole saanut vielä keihästään kertaakaan yli MM-kisajoen A-rajan 83.50. 80 metrin ylittäjiä on keihäänheiton luvatussa maassa tällä haavaa vain kolme: Aki Parviainen, Esko Mikkola ja Jarkko Keski-Vähälä.
"En minä huolissani ole", lajivalmentaja yllättää.
Syitä huoleen olisi vaikka muille jakaa.
Kansallinen keihäänheitto ei ole ollut samanlaisessa kuopassa kertaakaan tällä vuosituhannella eikä viimeisen vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomesta on löytynyt vuosittain (1990-2002) enimmillään kymmenen ja vähimmilläänkin kuusi yli 80 metrin keihäsmiestä.
Miesten maailmantilastossa on samana ajanjaksona viime kesää lukuun ottamatta komeillut vähintään yksi heittäjä kymmenen parhaan joukossa - kolme kertaa jopa ykkösenä.
"Jännä homma, että heti aletaan puhua kriisistä ja siitä, että suomalaisella keihäänheitolla menee huonosti, kun miehiä ei ole ihan maailman terävimmässä kärjessä. Kukaan ei tunnu huomaavan, että naisten puolella tilanne on poikkeuksellisen hyvä: siellä on kaksi heittäjää (Mikaela Ingberg ja Paula Huhtaniemi) viiden parhaan joukossa", Ihalainen tuhahtaa.
Liian pitkä
sairaslista
Naisten ja nuorten heittäjien hyvä tilanne ei kuitenkaan kumoa sitä tosiseikkaa, että miehillä menee keihäsrintamalla hintelästi.
"Homma ja systeemi toimivat, mutta tässä on nyt tällainen monttu", Ihalainen sanoo.
Ihalaisen mukaan keihäs on tipahtanut monttuun kahdesta johtavasta syystä: Suomalaisten miesheittäjien sairaslista on pitkä kuin nelostie eikä paljon kehuttu systeemi on yskähdellyt muutaman huonomman ikäluokan.
"Tähän on pätkähdetty, kun lähes koko kärkiheittäjien kaarti on yhtäaikaa joko toipilaana tai kokonaan pois pelistä. Nuorista heittäjistä ei ole vielä sen porukan korvaajaksi. Sukupolven vaihdos ottaa koville", Ihalainen sanoo.
Sairaslomalaisista Aki Parviainen (polvi) ja Matti Närhi (olkapää) palaavat heittopaikalle sunnuntaina Kuortaneen eliittikisoissa. Harri Haataisen (selkä) piti myös aloittaa Kuortaneella, mutta startti siirtyi viime hetkillä myöhäisempään ajankohtaan.
"Kimmo Kinnunen (pohje) ja Ari Pakarinen (olkapää) yrittävät ehtiä kuntoon Kalevan kisoihin mennessä. Harri Hakkaraiselta napsahti kesäkuussa selästä nikamankaari poikki, joten hän taitaa olla tämän kesän out", Ihalainen kertoo.
Keihäänheitto on ihmiskeholle raaka laji, jossa vammat ovat tuttuja jokaiselle heittäjälle. Mutta onko valtava vammasuma pelkästään sattumaa ja huonoa tuuria? Vai onko kysymys sittenkin valmennuksessa tehdyistä virheistä?
"Eeeei, ei se sitä ole", Ihalainen tyrmää jälkimmäisen vaihtoehdon.
"Vaivat ovat vanhojen ja aika vakavien vammojen peruja. Ne eivät hetkessä parane ja sitten, kun paranevat pitää vielä saada heittäjän pää siihen kuntoon, että ukko uskaltaa heittää täysillä."