Menneellä viikolla vakuutusalaa sävähdytti tieto, jonka mukaan työeläkelaitokset ovat keränneet työntekijöiltä ja pieniltä yrityksiltä ylimääräisiä työkyvyttömyyseläkemaksuja ainakin 400 miljoonan euron verran. Useamman vuoden aikana koottu summa on upotettu osaksi työeläkelaitosten niin sanottua tasoitusvastuuta, pahan päivän varalle koottua puskuria. Potin koko on nyt peräti puolitoista miljardia euroa.
Työeläkelaitoksilla on ymmärrettävästi halu pitää puskuri mahdollisimman suurena. Se antaa vakautta yllättäviä tilanteita varten ja turvaa laitosten kyvyn vastata eläkkeiden maksusta. Vähintään yhtä perusteltu on kuitenkin se näkemys, jonka mukaan työeläkemaksuja pitää kerätä vain sen verran kuin on tarpeen järjestelmän toiminnan turvaamiseksi.
Puskurirahaahan voi periaatteessa kerätä vaikka kuinka paljon vedoten mahdollisiin huonoihin aikoihin. Ylisuurten rahastojen kokoamiseen ei kuitenkaan ole tarvetta, etenkin kun ne rahat ovat aina joltakin toiselta taholta pois: nyt erityisesti pienyrityksiltä ja palkansaajilta.
Suomen Yrittäjät on vaatinut puskurin purkamista siten, että yritysten ja työntekijöiden työkyvyttömyyseläkemaksuja alennettaisiin prosenttiyksikön verran usean vuoden ajan. Alennusten kokonaissumma nousisi 600 miljoonaan euroon.
Maksujen palautus on tällä viikolla esillä toimitusjohtaja Kari Puron johtamassa työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmässä. Näyttää siltä, että yrittäjien peräämää alennusta ei tule. Yrittäjät ja palkansaajat saanevat takaisin vain 400 miljoonaa.
Puro on myös antanut ymmärtää, ettei liikaa perittyä summaa palauteta kertarysäyksenä, koska pottikin on kertynyt useamman vuoden aikana. Takaisinmaksu tapahtunee 0,5 prosenttiyksikön suuruisina alennuksina ensi vuodesta alkaen. 30 000 euroa vuodessa ansaitseva työntekijä saisi vuodessa noin 75 euron alennuksen vakuutusmaksuunsa.
Liikaa perittyjen maksujen mahdollisimman nopea palautus sekä yrityksille että palkansaajille on ainoa järkevä ratkaisu. Eläkevakuutusyhtiöiden puskurirahastoa ei pidä tarpeettomasti paisuttaa vaikka suuret varannot niille ymmärrettävästi olisivatkin mieleen.
Liikaperinnän sanotaan johtuvan siitä, että tulevien maksujen suuruudesta joudutaan päättämään pari vuotta vanhojen tietojen perusteella. Siitä huolimatta virheen laajuus ihmetyttää, onhan työeläkeyhtiöissä töissä matemaatikkoja, jotka päätyönään arvioivat eläkkeiden kehittymistä.
paakirjoitus@kaleva.fi