EU:n valtiovarainministerit repivät rikki täsmälleen sen sopimuksen, jota juuri heidän olisi pitänyt kaikin keinoin varjella.
Talous- ja rahaliittoon kuuluvien EU-maiden valtiovarainministerit neuvottelivat läpi toissa yön siitä, mitä tehdä Saksalle ja Ranskalle, joiden talouksien alijäämät rikkovat jo kolmannen kerran peräkkäin unionin kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä. Tässä tilanteessa unionin olisi pitänyt päättää rankaisutoimista, jotka pakottaisivat sopimuksen rikkojia saattamaan julkista talouttaan kuntoon.
Sen sijaan ministerit päättivät määräenemmistöllä äänestyksen jälkeen "kompromissiin", jossa isojen sakkojen asemesta Saksaa ja Ranskaa patistellaan poliittisella julistuksella vähentämään menojaan. Toisin sanoen aiemmin sovitut yhteiset pelisäännöt heitettiin ulos ikkunasta, ja saman tien lensi koko vakaussopimuksen uskottavuus. Eikä välttämättä vain se: maanantain ja tiistain välisen yön tapahtumat heikentävät vakavasti kaikkien unionissa tehtävien sopimusten merkitystä.
Lopputulosnäyttää nimittäin väistämättä siltä, että suuriin EU-maihin pätevät eri säännöt kuin pieniin. Valtiovarainministerit tuskin olisivat tehneet vastaavaa päätöstä, jos kyseessä olisi Saksan ja Ranskan sijaan ollut kaksi vaikkapa Suomen kokoista talous- ja rahaliiton jäsenmaata.
Suomi, Hollanti, Itävalta ja Espanja vastustivat nyt tehtyä päätöstä. On näille maille kunniaksi, että ne pysyivät kannassaan loppuun saakka - voisi jopa sanoa, että nelikko puolusti unionin yhteisten instituutioiden arvovaltaa suurten maiden mielivaltaa vastaan. Ne melkein onnistuivat, sillä enemmistö oli vain yhdestä äänestä kiinni.
Raha-asioista vastaavan EU-komissaari Pedro Solbesin mielestä päätös sotii ei vain sääntöjen henkeä, vaan myös niiden kirjainta vastaan. Onkin todennäköistä, että tapahtunutta ei ohiteta olankohautuksella, vaan se jää hiertämään ilmapiiriä pitkäksi aikaa monessa eri yhteydessä. Tosiasiallisesti kaksi tärkeää EU-instituutiota, ministerineuvosto ja komissio, ajautuivat pahasti törmäyskurssille.
Haavojen paranemista voi haitata se, että hallitusten välisen konferenssin neuvottelut EU:n uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta ovat yhä pahasti levällään, ja ratkaisut siitä pitäisi löytyä muutamassa viikossa. Vakaussopimuksen riitaisa hyllytys ei ole mitenkään omiaan parantamaan neuvotteluilmapiiriä muissakaan kysymyksissä, sillä tällä hetkellä kaikki liittyy kaikkeen.
Saksa ja Ranska ovat sitä mieltä, että rahaliiton sääntöjen vaatimat raskaat lisäleikkaukset heikentäisivät jo muutenkin horjuvaa taloutta. Ne vetoavat siihen, että talouskasvu on ollut odottamattoman alhainen jo usean vuoden ajan. Tämä näkemys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen; esimerkiksi Saksan opposition mielestä nyt tehtiin vakava virhe.
Rahaliiton vakaussopimus ei salli, että jotkut maat yrittävät elvyttää talouttaan lisävelalla ja alijäämää kasvattamalla samaan aikaan, kun muut jäsenet noudattavat taloudenpidossaan tiukkaa budjettikuria. Jos yhteisellä alueella ei noudateta yhteisiä pelisääntöjä, onko niillä silloin mitään virkaa? Nyt syntyi ennakkotapaus, johon muutkin voivat vedota.
Rahaliiton uskottavuuden mureneminen ja kahden suuren jäsenmaan jatkuva alijäämä heikentävät nekin eurooppalaisen talouskasvun edellytyksiä. Valtiovarainministerit päättivät silti sisäpoliittisista syistä ja enemmistöpäätöksellä sahata yhteistä oksaa. Vakaus- ja kasvusopimuksen pelastamiseksi koko sopimusta voi olla tarpeen tarkastella yhdessä uudelleen.