Ke­hi­tys­yh­teis­työl­lä tehoa teat­te­riin

Mosambik Mosambikin teatterielämää on kolmen vuoden ajan ehostettu suomalaisten kehitysyhteistyöllä.

Taideyhteistyössä. Ohjaaja Eero-Tapio Vuori, ohjaaja-dramaturgi Katariina Numminen ja käsikirjoittaja-ohjaaja Titta Halinen kurovat umpeen heimoteatterin ja puhedraaman välistä kuilua Mosambikissa.
Taideyhteistyössä. Ohjaaja Eero-Tapio Vuori, ohjaaja-dramaturgi Katariina Numminen ja käsikirjoittaja-ohjaaja Titta Halinen kurovat umpeen heimoteatterin ja puhedraaman välistä kuilua Mosambikissa.

Mosambik

Mosambikin teatterielämää on kolmen vuoden ajan ehostettu suomalaisten kehitysyhteistyöllä.

"Meistä kukaan ei ole varsinaisesti kiinnostunut kehitysyhteistyöstä. Olemme lähteneet liikkeelle taiteellisista lähtökohdista, eli haluamme myös saada itsellemme tästä jotakin, emme vain antaa", ohjaaja Janne Saarakkala kuvaa suomalaisten motivaatioita osallistumiseen.

Yhteistyöprojektin muut avainhenkilöt ovat käsikirjoittaja-ohjaaja Titta Halinen, ohjaaja-dramaturgi Katariina Numminen ja ohjaaja Eero-Tapio Vuori.

Nelikko tutustui Teatterikorkeakoulussa samalla vuosikurssilla opiskellessaan.

Muutama vuosi sitten PAND -taiteilijat rauhan puolesta ry:n aktivisti Viveca Hedengren herätti idean taideyhteistyöstä Mosambikin kanssa.

Kulttuuriin ei heru
kehitysrahoja

Projekti poiki Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon Janne Saarakkalan ohjaaman Setsuanin hyvän ihmisen. Brecht taipui rutisematta tanssiin ja rummutukseen. Setsuanin hyvästä ihmisestä muokattiin hyvän ja pahan - köyhyyden ja rahan - ongelmia aprikoiva mosambikilainen baarinpitäjä.

Raha vaivaa myös suomalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden päätä. Teatteriyhteistyön suunnittelussa suuren energiamäärän on lohkaissut varojen keruu. Kulttuurin saralle ei kehitysrahoja helpolla heru.

"Jos kylään tuodaan kehitysapuna 12 kanaa ja kukko, niin ennen pitkää syntyy tipuja, mutta taidetta on vaikea selittää avustuksien hakemuslomakkeeseen", Titta Halinen pohtii.

Hankkeelle on myönnetty Suomen Ulkoministeriön Kehitysyhteistyöosaston hanketukea kolmen vuoden aikana yhteensä noin 165 000 euroa. Sitä ovat tähän mennessä tukeneet myös Taiteen keskustoimikunta, Suomen kulttuurirahasto, Suomen Teatteriohjaajien Liitto ja Kuurojen liitto.

"Avustuksia hakiessa kuulee aika usein, että täältä ei mitään suomalaisten taiteilijoiden ryyppäysmatkoja kustanneta", Katariina Numminen kertoo.

Ulkomaalainen
herättää paikallisen

"Mosambikissa ei ole onnistuttu yhdistämään perinteisiä tanssi-, naamio- ja laulujuttuja siihen puoleen, mikä on apinoitu portugalilaisilta. Teatteriprojekteissa olemme yrittäneet ylittää kuilua heimoteatterista puhedraamaan", Eero-Tapio Vuori kuvailee.

Kolonialismi ja pitkäaikaiset sodat ovat jättäneet ryppyjä mosambikilaisen taiteen kasvoille, mutta mikään maa tuskin on kulttuurin kehitysmaa. Missä kulkee kulttuuri-imperialismin raja?

"Uudet suuntaukset inspiroivat tekijöitä kaikkialla. Mosambikissa teatteriin otetaan länsimaisesta teatterista sopivia ajatuksia ja mukautetaan ne omaan kulttuuriperinteeseen sopivaksi", Janne Saarakkala pohtii.

"Sitä paitsi, ei länsimaalaista teatteria kannata kumartaa. Joskus ajatellaan, että vieraan kulttuurin teatteria ei pitäisi varastaa toiseen kulttuuriin. Mutta niinhän meilläkin tehdään, otetaan vaikutteita kulttuureista, joista emme loppujen lopuksi tiedä paljonkaan."

Ohjaajien mielestä länsimaiselle tarjoilupöydälle voi kuitenkin laittaa esimerkiksi teatterin tekemisen välineitä, tekniikkaa ja teoriaa.

Länsimaisia egoja
Afrikassa

Ohjaajat toteavat, että Mosambikissa taide ja teatteri eivät ole henkilökohtaisia, vaan yhteisöllisiä. Ihmiset eivät niinkään pura omia traumojaan, vaan asiat koskevat aina kaikkia.

"Täällä teatterissa ei ajatella, että kun mätä purskahtaa esiin, yleisö tervehtyy, vaan toiminta perustuu enemmän hauskanpitoon. Mosambikilaisilla ei ole tarvetta velloa saastassa, vaan kipeitä aiheita vältetään."

Suomalaiset kuvailevat, että mosambikilaiset näyttelijät eivät uskalla mennä kovin syvälle rooleihinsa, vaikka esiintyminen itsessään on heille helppoa. Lavalle lähdetään rennosti, eikä keskittymistuokioita tarvita.

"Se että pitäisi pumpata ittensä ylitilaan, vetää Turkkana, on mosambikilaisille täysin vieras ajatus", Eero-Tapio Vuori heittää.

Yhteistyö on vuorovaikutusta, jonka on tarkoitus opettaa jotain myös suomalaisille.

"Vaikutteet tulevat parhaiten näkyviin vasta tulevissa töissä. Keveys hyvässä mielessä jää vaikuttamaan, vaikka täällä sitä voi kritisoida", Titta Halinen pohtii.

Ohjaajatoveri Eero-Tapio Vuori sinetöi ajatuksen:

"Ehkä teemme vähemmän ahdistavia produktioita myös Suomessa. Ei-freudilaisuus tarttuu", hän arvelee.

Ilmoita asiavirheestä