Suomessa on tuhansia työkykyisiä kehitysvammaisia, mutta työsuhteisissa töissä heistä on vain noin 350. Tilanne kertoo siitä, että sekä kehitysvammaisia koskevissa tiedoissa että asenteissa on yhä korjaamisen varaa. Kehitysvammaliiton mukaan Suomi on tässä kohdassa useita muita maita jäljessä.
Ongelmien taustalla tuntuu hämmästyttävää kyllä olevan myös virastokankeutta. Byrokraattisia ongelmia on tullut vastaan esimerkiksi K-kauppiasliiton ja Kehitysvammaliiton meneillään olevassa hankkeessa, jossa kehitysvammaisille järjestetään töitä kaupoista.
Turhat esteet pitää raivata tieltä viipymättä. Millään ei voi puolustaa sitä, jos kehitysvammaisen ottamisen töihin estää työnantajalle asiasta koituva kohtuuton paperien pyörittely.
Vanhastaan kehitysvammaiset ovat tehneet Suomessa niin sanottua avotyötä. Sekin on paljon parempi kuin ei työtä ollenkaan. Työllä on kehitysvammaisenkin omanarvontunnolle suuri merkitys.
Avotyössä kehitysvammainen ei kuitenkaan saa oikeaa palkkaa, eikä hänelle kerry vuosilomaa eikä eläkettä.
Työsuhteisen työn osuus toivottavasti kasvaa, kun tieto hyvistä kokemuksista ja malleista leviää.
Voisi olettaa, että jos jokin firma palkkaa kehitysvammaisen, samalla vahvistuu tästä työnantajasta syntyvä kuva hyvänä ja vastuullisena yrityskansalaisena.
Toivottavasti kehitysvammaisen palkkauksesta kiinnostuneiden työnantajien hyvät aikomukset eivät törmää viranomaistahojen asiantuntemattomuuteen tai resurssipulaan. Yhdeksi pullonkaulaksi on jo ilmennyt se, ettei kaikissa kunnissa ole kehitysvammaisten työvalmentajia. Heitä tarvitaan etenkin töihin menon alkumetreillä.