Maailman köyhimmissä maissa ei ole pulaa ainoastaan ehkäisyvalistuksesta, vaan yhä enenevässä määrin myös välineistä: kehitysmaissa kaivataan kipeästi kondomeja.
"Menitpä miltei minne hyvänsä maailmassa, tiettömän taipaleenkin takaa löytyy yleensä koju, jossa myydään tupakkaa, coca-colaa, ja usein myös pullotettua vettä. Nyt pitäisi keksiä keino, jolla ehkäisyvälineiden saatavuus saataisiin samalle tasolle", amerikkalainen asiantuntija Terri Bartlett huokaa.
YK:n väestörahaston selvityksen mukaan ehkäisyvälineistä on puutetta yli 70 kehitysmaassa. Monen väestö- ja terveysohjelman tulokset ovat vaarassa vesittyä ellei ei-toivottujen raskauksien ja äitiyskuolemien määrää saada pikaisesti vähenemään.
Tiistaina Helsingissä pidetyssä, Eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän sekä Väestöliiton yhteistyössä järjestämässä seminaarissa pohdittiin keinoja maailmanlaajuisen seksuaaliterveyspalvelu- ja ehkäisyvälinepulan ratkaisemiseksi.
Bartlettin edustama järjestö Population Action International yhteistyökumppaneineen pyrkii osaltaan nostamaan näitä kysymyksiä niin hallitusten kuin kansalaisjärjestöjenkin asialistalle.
Maailmassa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 40 miljoonaa aids-potilasta tai hiv-positiivista.
Kehitysmaiden kuluttamien ehkäisyvälineiden ja kondomien hankkimiseen kuluu vuositasolla kaikkiaan noin 800 miljoonaa dollaria eli lähes 890 miljoonaa euroa.
Vuoteen 2015 mennessä vuosittaisen rahoitusvajeen arvellaan kasvavan 210 miljoonaan dollariin eli runsaaseen 230 miljoonaan euroon. Seuraukset ovat synkät.
"Jokaista puuttuvaa miljoonaa dollaria kohden ei-toivottujen raskauksien määrän arvellaan kasvavan 370 000:lla, aborttien 190 000:lla ja raskauskuolemien 1 300:lla", Bartlett kuvaa.
Onnistuneiden perhesuunnitteluohjelmien ansiosta ehkäisyvälineiden kysyntä on kasvanut kehitysmaissa roimasti viime vuosina.
Muutama vuosi sitten tehdyssä selvityksessä tarpeen arveltiin kasvavan 30 prosentilla viidessä vuodessa ja jopa 80 prosentilla viidessätoista vuodessa.
Tällä hetkellä noin puolet maailman ihmisistä on alle 25 vuotiaita, ja seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevien määrä on Bartlettin mukaan kasvussa.
Rahaa kaivataan siis lisää ja nopeasti. Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan Bartlettin mukaan kuitenkin muutakin kuin dollareita.
Hän toteaa, että koordinointi kansallisten hallitusten ja lahjoittajien välillä on usein riittämätöntä, logistiikka toimii surkeasti, eikä apua useinkaan ole pystytty kohdentamaan kyllin hyvin sinne, missä tarve on suurin.