Kehityskriisit kuuluvat jokaisen ihmisen elämään ja eri-ikäisten perheenjäsenten kehitysvaiheet vaikuttavat myös perheiden sisäiseen dynamiikkaan. Monesti kehitysvaiheiden ristipaine jää vanhemmilta kuitenkin huomaamatta ja kitka aikuisten ja lasten välillä lisääntyy.
Sukupolvien välisen kanssakäymisen vähennyttyä perheet ovat usein yksin ongelmiensa kanssa. Erityisesti silloin, kun vanhemmalla on voimakas kriisi meneillään, voidaan perheessä tarvita ulkopuolisen aikuisen tukea.
"Jos lapsi joutuu huolehtimaan vanhemmistaan, hänellä ei ole tilaa käydä omia kehitysvaiheitaan läpi", Oulun kriisikeskuksen johtaja, psykoterapeutti Sirkka Viitala muistuttaa.
Viitalan mukaan aikuisten pitäisi muistaa kantaa päävastuu perheenjäsentensä hyvinvoinnista. Pelkkä tunteiden mukana vellominen ei riitä,vaan järki on pidettävä päässä kriisiaikoinakin.
"Perhe-elämä ei ole aina kivaa ja onnellista, vaan siihen liittyy erilaisia vaiheita ja paineita. Olisi myös muistettava, että nykyhetkessä tehdyt valinnat vaikuttavat kaikkien perheenjäsenten tulevaisuuteen."
Kireyden ja masennuksen vallatessa kodin ilmapiirin on erityisesti puhevälien säilyttäminen tärkeää. Lisäksi hyvien hetkien näkeminen kantaa vaikean ajan yli ja joustavuus auttaa järjestämään elämän palaset uuteen uskoon.
Kehityskriisit eivät ole mikään pelottava asia, vaan luonnollinen osa elämää. Sirkka Viitalan mukaan niistä voidaankin arkisemmin puhua ihmiselle ominaisina kehitysvaiheina, joista useimmat selviävät ilman suurempia tunnemyrskyjä.
"Kaikki nämä kehitysvaiheet ovat onnellisia ja ihania juttua, kun ne menevät hyvin. Niitä tarvitaan, jotta ihmisen persoonallisuus ja identiteetti kehittyisivät."
Siirtymävaiheet muuttuvat ongelmaksi vasta sitten, kun ihminen menettää hallinnan elämäänsä. Onneton olo voi syntyä esimerkiksi silloin, kun murrosikäisellä ei ole mahdollisuutta käsitellä tunteitaan tai aikuinen ei löydä itselleen työpaikkaa.
Vaikka avain hyvään elämään löytyy erityisesti nuoruuden kehityskriisien onnistuneesta läpikäymisestä, ei elämänpeli ole Viitalan mukaan menetetty, vaikka kehityksessä tapahtuisi jumiutumisia.
"Murrosikää kutsutaan toiseksi mahdollisuudeksi ja senkin jälkeen korjaavia kokemuksia voi saada koko elämänsä ajan."
Lisäksi on tärkeä muistaa, että jokainen yksilö käy kehitysvaiheet läpi omassa tahdissaan.
Kehityskriisien lisäksi elämää voi koetella parisuhteeseen, työyhteisöön, perheeseen tai traumaattiseen kokemukseen liittyvä kriisi. Useita erilaisia kriisejä voi myös olla päällä yhtä aikaa.
Olipa kriisi minkälainen tahansa, sen iskiessä on tärkeää miettiä, miten ongelmista pääsee yli. Selviytymiskeino voi löytyä vaikkapa kirjoittamisesta tai liikunnasta. Parasta on tehdä jotakin itselle mieluista.
"Jos ihmiset oppisivat käsittelemään tunteitansa paremmin, tunteet eivät pääsisi kriisiaikoina ohjaamaan liikaa heidän elämäänsä."
Kriisien kohdatessa auttaa myös se, jos elämäänsä osaa katsoa jatkumona, joka koostuu menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Kun huomaa, että alakuloisuudessa on kysymys normaalista kehitysvaiheesta, asettuu tilanne nopeammin oikeisiin mittasuhteisiin.
Aina ei tarvitse kääntyä heti ammattilaisen puoleen, vaan apua voi hakea läheisiltään.
"Usein riittää se, että on joku joka kuuntelee, välittää ja antaa aikaa. Kriisejä ei missään nimessä pitäisi ajatella suoraan lääkäriä vaativina ongelmina, vaan elämän luonnollisena kehitysvaiheena", Viitala muistuttaa.
Jos elämäntilanteesta aiheutuu kärsimystä ja toimintakyvyn laskua, on kuitenkin hyvä hakea ulkopuolista apua.