Kehitysapu pulpahti puheeksi jälleen, kun eläkeläisdiplomaatti Matti Kääriäinen julkaisi tietokirjansa Kehitysavun kirous. Ulkoasiainneuvoksen mielestä perusteita nykyiselle kehitysavulle ei enää ole. Hänen mielestään kehitysapu ei ole vähentänyt köyhyyttä tai luonut talouskasvua maissa, joihin kehitysapua eniten osoitetaan. Kehitysapua jaetaan holtittomasti eikä sen vaikuttavuutta kyetä arvioimaan. Apu tukee korruptiota ja paikallista eliittiä.
Kehitysavun entinen virkamies poistaisi maailman köyhyyttä suitsimalla suuryritysten antamia lahjuksia, kaupan järjestelmiä, veroparatiiseja ja rikollisuutta.
Suomi antaa kehitysapua tuhat miljoonaa euroa eli miljardin vuodessa, mikä on noin 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi on sitoutunut käyttämään kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia bkt:staan. Iso osa Suomen kehitysyhteistyövaroista kanavoituu EU:n kautta. Kehitysavulla on esimerkiksi saatu puhdasta vettä, ruokaa ja koulutusta miljoonille köyhille ihmisille.
Rehellinen keskustelu kehitysavusta on parhaimmillaan tervettä itsekritiikkiä. Avussa voi nähdä jäänteitä siirtomaapolitiikasta: rikkaat maat rauhoittavat mieltään lähettämällä rahaa kolonialismin ajalta periytyvien ongelmien hillitsemiseen. Tulevaisuudessa painopistettä voisi siirtää valtiovetoisesta avusta kansalaisjärjestöjen tukeen.
Kääriäisen väitteet uppoavat eduskuntavaalien alla etenkin perussuomalaisten puheisiin. Hehän ovat esittäneet perinteisen kehitysavun lakkauttamista tai rahoittamisen muuttamista vapaaehtoiseksi. Tiettävästi puolueesta ehdittiin jo pyytää Matti Kääriäistä ehdokkaaksi. Hän hymähti tarjoukselle ja kieltäytyi vetoamalla kevään puutarhakiireisiinsä.