Kalevassa (9.7.) Kalatalouden keskusliitto oli syystä huolissaan rannikkokalastuksesta. Kalastajan ammatti on totaalisesti uhattuna hylkeiden vuoksi.
Mutta Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola ei ollenkaan ymmärrä kalastajien ahdinkoa.
Veistolan vetoaa hyljesuojelun puolesta, koska 60- ja 70-luvulla hyljekannat olivat heikot.
Veistola ei muista tai tiedä, että pääsyy heikkoon tilaan olivat lisääntymisongelmat, joita ei ole ollut enää vuosikymmeniin.
Veistola ei sallisi metsästystä, vaan kehittäisi hylkeenkestäviä pyydyksiä ja hyljekarkottimia.
Kalastajat tietävät, että vesillä hylje on ihmistä viisaampi. ”Hyljekarkotin” toimii lyhyen ajan, hylkeenkestävät pyydykset tuovat vain pientä lohtua lohduttomaan tilanteeseen.
Hyljesuojelijoiden tulisi ymmärtää meren kokonaistilanne. Pelkästään Suomen silakkasaalis on reilusti yli 100 miljoonaa kiloa. Hylkeitä oli aiemminkin paljon, mutta ei ollut avomeritroolareita. Hylkeet menestyivät avomeren ravinnolla.
Jos nykyistä vapaampaa metsästystä rannikolla ei sallita, niin kalastus ja myös rannikon kalakannat voivat heikosti. Lähikalaa halutaan, hylkeitä ei voi suojella varmuuden vuoksi, kuten Veistola esittää.
Kirjoituksessa mainitaan, että hylkeet aiheuttavat saalismenetystä ja kalastajille noin puolen miljoonan vahingot. Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari laskee arvoa pienemmäksi, vaikka vain pieni osa saalismenetyksistä kirjautuu ja vaikutukset kalastukselle ovat moninkertaiset.
Kalastajan työaika on hylkeiden vuoksi moninkertainen aiempaan verrattua. Vaikka hylkeitä oli aikanaan paljon, niin pyydyksiä ei tarvinnut päivystää, korjata ja kunnostaa kuten nykyisin. Hylkeet pysyivät pois rannikolta.
Hyljekorvaukset ovat joillekin kalastajille tärkeitä, mutta valtaosaa vahingoista ei korvata ollenkaan.
Irvokasta on, että kun hyljevahingot ovat isot, kalastaja ei saa tai menettää tietyn tulotason, niin samalla kalastaja menettää hyljekorvaukset. Tuho on kalastajalle totaalinen. Rannikkokalastajien määrä vähenee rajusti.
Tälle kesälle perustettiin uusi, käytännönjärjenvastainen kalastusvalvontakeskus. Vain harva kalastaja saa, näidenkin pitää ostaa lohipyyntioikeutta, pinssejä. Pitää ilmoittaa pyyntipaikat, kalastusaikaa rajoitetaan, pitää ilmoittaa milloin lähtee vesille, milloin tulee rantaan, mitä on saalis.
Valvonta kiusaa ja vaikeuttaa kalastusta, virkakoneisto käyttää tuhansia euroja kalastajaa kohden pelkästään kalastajan valvontaan. Kehitys on käänteinen, kalastajien määrä vähenee, valvojien ja valvonnan lisääntyy.
Ei vain hylkeet ja hyljesuojelijat ole kalastajien kiusa. Oman ja jatkuvasti lisääntyvän vaikeuden kalastukseen tuo virkakoneisto.
Ei kannata ihmetellä, miksi kotimaista kalaa on kalatiskeillä vähän. Kalastaja toivoo käytännön järkeä suojelijoilta, suojelua myös kalastajille sekä käytännön järkeä kalastuspäätöksiin.
Risto Tolonen
Ii
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.