Vaalirahajupakan lonkerot ovat nyt viimeistään kietoutuneet poliitikkojen ympärille. Ilmassa on hajua poliittisista ruumiista. Tiukimmin lonkerot kiristävät pääministeri Matti Vanhasta ja puoluesihteeri Jarmo Korhosta. Kun kyseessä on keskustan johto, leimautuu siinä samassa koko puolue.
Helsingin Sanomat kertoi perjantaina konkurssituomion kärsineen liikemiehen ja keskustan yhteyksistä. Liikemies rehvasteli tovereilleen lähettämässään sähköpostiviestissä, että keskusta on saatu kaavoituksista riippuvaisten kauppiaiden haaviin. Juttu ei osoita, että Korhonen tai Vanhanen olisivat olleet aloitteellisia ja koplanneet asioita, mutta kertakaikkisen ikävää julkisuutta tarjoillaan keskustalle nyt kuormakaupalla.
Vanhanen näyttää ajautuneen jatkuvaan ja negatiiviseen julkisuuden kierteeseen. Paradoksaalista ja uutta on se, että hän sai kohtalontoverikseen puoluesihteerin, joka ei ole tyytynyt peesaamaan puheenjohtajaa vaan tarvittaessa vetää mattoa tämän jalkojen alta.
Ensimmäinen henkilöpoliittinen
reaktio vaalirahasotkuun tuli torstaina, kun ex-ympäristöministeri, kansanedustaja Kimmo Tiilikainen kertoi pyrkivänsä keskustan puoluesihteeriksi ja haastavansa Korhosen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Tiilikaisen ajoitus olisi ollut tarkoin harkittu. Hän iski suoraan Korhosen rahasuoneen toteamalla, ettei keskusta voi olla mikään osto- ja myyntiliike.
Ajoitusta voi pitää jopa niin onnistuneena, että herää kysymys, puukottaako keskustaväki toisiaan. Vuotavatko keskustavaikuttajat lehtiin Korhosen ja Vanhasen liike-elämän kytkyjä siinä toivossa, että lopulta kummankin uskottavuus romuttuu? Vanhanen ei ole koko puheenjohtajakautenaan saanut sellaista otetta puolueesta, johon se tottui vanhojen isäntien aikana.
Perjantaisessa tiedotustilaisuudessa Vanhasessa oli jo samanlaisia piirteitä, kuin Anneli Jäätteenmäessä pääministerikauden lopulla. Ikäviin kysymyksiin ei annettu enää mitään vastausta. Pääministeri oli kuin nurkkaan ajettu hirvi. Vanhanen kaipaa kunnon energiapiikkiä noustakseen uskottavaan vastahyökkäykseen.
Puoluesihteerivalinnan piti puolestaan olla läpihuutojuttu. Korhosen takana on ollut suuria Pohjanmaan piirejä, jotka ovat taanneet puoluekokoukseen hyvät lähtökohdat. Lopun jämäkkä Korhonen on hoitanut omalla karismallaan kokouspaikalla.
Nyt maakunnan mies voi upota maakuntien miesten rahoihin. Korhosesta liikkuu paljon juttuja, miten hän jo Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana huolehti, että viimeisetkin sentit tulevat vaalikassaan. Tauluja kauppaava Korhonen on ollut tuttu näky lakeuksilla.
Miestä ei voi syyttää aikaansaamattomuudesta, mutta ne toimintatavat, joilla pärjää Etelä-Pohjanmaan mediamaailmassa, eivät välttämättä ole kestäviä Helsingissä.
Asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) toimet tulevat nekin mielenkiintoiseen valoon, myönteisessä mielessä. Keskellä rahoitussotkua hänen linjauksensa Vihdin Ideaparkista näyttää poliittiselta napakympiltä. Kansan silmissä Vapaavuori näyttää korkean moraalin omaavalta poliitikolta, joka haluaa kunnioittaa lakia.
Hauska yhteensattuma. Ministeri, joka on tuomittu pikkurikkeistä, pitää nyt hallituksessa yllä korkeaa moraalia.
alberto.claramunt@kaleva.fi