Ke­hit­teil­lä oleva po­lan­ne­mur­ta­ja tuo vi­ri­ket­tä ou­lu­lai­sen kek­si­jä-yrit­tä­jän elä­ke­päi­viin – it­se­opi­tut in­si­nöö­ri­tai­dot nou­si­vat esille jo poi­ka­se­na

Kuva: Jaana Skyttä

Yli viisikymmentä vuotta yrittäjänä toiminut Matti Greus jatkaa yhä mutta rennommin.

Matti Greus hymyilee tyytyväisenä. Elämä on mallillaan. Terveys on hyvä eikä lääkkeitä ole vielä tähän mennessä tarvittu. Greus on ollut aina aktiivinen, ja tehnyt paljon tuotekehittelytyötä. Ehkä se on auttanut, hän tuumii.

Nöyrä täytyy silti olla. Elämä on arvoituksellista, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Greus jäi leskeksi yllättäen vuonna 2014.

Muutama vuosi sitten löytyi uusi elämänkumppani.

– Tuntuu hyvältä, ettei tarvitse olla yksin, hän kiittää.

Virikettä elämään tuo myös Madekoskella sijaitsevassa pienkonehallissa tuotekehitysvaiheessa oleva polannemurtaja, joka soveltuu ahtaisiin paikkoihin, kuten kevyen liikenteen tunneleiden nousuluiskiin ja kulkuväylien talvi- ja kesäkunnossapitoon.

– Laite ottaa jään pois ja tasoittaa sen karhealle pinnalle, joten liukkaudenestoaneita ei tarvita. Yleensähän käytetään sepelimursketta ja valtateillä suolaa.

Alkuaan lumijokinen Greus on toiminut yrittäjänä vuodesta 1964 saakka, eli yli viisikymmentä vuotta. Ouluun hän muutti 1962.

Välillä perhe asui kolme vuotta Kuusamossa, jossa Greusin koneet uurastivat maanrakennustöissä. 1970-luvun lopulla Greus työskenteli maankaivuutöissä Kostamuksessa.

– Niitto- ja raivauspuoli poltteli kuitenkin enemmän. Tienvarsikasvuston hävittämiseen käytettiin 1970-luvulla myrkkyjä, sillä kunnollisia tienvarsiniittokoneita ei ollut. Pystyyn kuivanut kasvillisuus tienvarsilla ei ollut häävi näky.

Vuonna 1980 sanomalehdessä oli ilmoitus, jossa Kainuun tielaitos etsi yrittäjää, joka kehittäisi vesakonraivauslaitteita. Greus oli ainoa pestiin hakija, ja näin hän pääsi kehittämään konetta, jota oli ehtinyt suunnitella mielessään pitkään.

– Se oli kuin taivaan lahja minulle, mies sanoo.

Niin työn tilaaja kuin luonnonsuojelijatkin olivat lopputulokseen tyytyväisiä.

Ajan kanssa Greus kehitteli laitteita lisää. Diplomi-insinööreiksi valmistuneet pojat auttoivat välillä isää, sen minkä opinnoiltaan ehtivät. Tytär sen sijaan suuntautui kauppatieteiden alalle ja työskentelee suuren yrityksen johtotiimissä.

Kiihkeimpinä vuosina Greusilla oli 13–14 työntekijää ja tien päällä 6–7 työkonetta.

– Vuoteen 1998 saakka yrityksemme niitti ja raivasi kahdeksankymmentä prosenttia Suomen rautateiden varsista. Lisäksi niitimme Oulun ja Kainuun talousalueen tienvarret. Ajoin laitteita jonkin verran itsekin, sillä tuotekehittelijän pitää kokeilla suunnittelemaansa laitetta ja todeta käytännössä, että se pelaa kuten pitää.

Vuosikymmenien aikana Greus on hakenut lukuisia patentteja keksinnöilleen, ja yksi patentti on haussa nytkin. Merkittävä elämäntyö on ollut kokonaisen polannemurtajatuoteperheen kehittäminen.

Omistamansa Konepaja MG Oy:n mies myi aikaa sitten isommille toimijoille.

– Polannemurtajia alettiin tilata niin paljon, ettei kapasiteettimme riittänyt niiden valmistamiseen. Koneita on myyty useisiin maihin ympäri pohjoisen pallonpuoliskon.

Greusin niitto- ja raivauspalveluihin keskittynyt yritys on vielä aktiivinen. Nykyään toiminta on harrasteellista, mutta hyvää aivojumppaa, kuten ahtaiden paikkojen polannemurtajan kehitystyö.

Greusin keksijän kyvyt, itseopitut insinööritaidot nousivat esille jo poikasena.

– Kehittelimme poikien kanssa puuratasautoja. Anni sen muistaakin, sillä olemme vanhoja naapuruksia ja koulukavereita, Greus naurahtaa ja viittaa avovaimoonsa.

Syntymäpäiväsankari ottaa kahvia ja maistelee Anni Majan tekemiä herkullisia leipomuksia. Vuonna 2005 yrittäjäpalkinnon saanut vaimo pyöritti aikanaan Rantsilassa kotileipomoa, ja ymmärtää yrittäjyyden monet puolet hänkin.