Viime torstaina eduskunnalle annetussa lisätalousarviossa sitä sitten tuli, mitä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) oli jo vähän aikaisemmin lupaillut: rahaa niin sanotusti homekouluihin ja -terveyskeskuksiin.
Yhteensä 30 miljoonan euron potilla tuetaan työllisyyttä samalla, kun saadaan paikkoja parempaan kuntoon. Summasta 20 miljoonaa on koulujen, loput kuntien sosiaali- ja terveyspuolen rakennusten remontointiin.
Kuntaliiton toive oli, että valtio olisi kantanut tämän vuoden kouluremontteihin sadan miljoonan potin. Sillä olisi työllistetty kymmenen tuhatta ihmistä ja korjattu ainakin 500 koulua.
Nyt tulevalla rahalla 2 000 miestä ja naista laittavat kuntoon satakunta opinahjoa.
Valtion osuus koulujen ja terveyskeskusten remonteissa tulee olemaan 20 prosenttia. Kuntien on avattava lompakoitaan neljä kertaa avarammalle, eli kouluihin 80 miljoonaa ja sote-puolelle 40 miljoonaa.
Nyt kaavaillut rahat ovat kuitenkin vain pisara meressä.
Kuntaliiton selvitysten mukaan kosteus- ja homevaurioita muhii noin 20–25 prosentissa julkisista rakennuksista. Samaan prosenttiarvioon on päätynyt Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Koska noin 40 prosenttia julkirakennuksista on kouluja, lukumääräisesti vaurioita on tuhannessa koulussa. Korjauskohteista ei siis ole pulaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä on jo useita hankkeita odottamassa leimaa valtiontukikaavakkeeseen.
En tiedä, miten selvityksissä on määritelty kosteus- ja homevaurio. Ehkä kunnilta on vain yksinkertaisesti kysytty, että onko vai ei? Ja jokainen kunta on tykönänsä pohtinut, mitä kysymys tarkoittaa. On nimittäin niin, että ei ole sekavampaa asiaa kuin kosteus- ja homevaurion määrittely ja sen toteaminen mittaamalla. Mittaustavat ja -paikat ovat kirjavia, eikä viisari välttämättä värähdä edes näkyvän homeen vierellä, kuten tutkija Sirkku Häkkilä on todennut.
Uusinta aaltoa edustava mikrobitoksiinien eli kosteusvauriomikrobien tuottamien myrkkyjen mittaaminen on kiistanalaista, eivätkä kuntien terveystarkastajat ainakaan vielä ota toksisuusarvoja huomioon.
Yleiseen käyttöön otettu termi homekoulu on siis pahasti harhaanjohtava. Edes kosteus- ja homevaurio ei määrittelynä kata niitä ongelmia, joista kouluissa kärsitään. Olisikin parempi puhua sisäilmaongelmista, vaikka se kankealta sievistelyltä kuulostaakin.
Sisäilmaongelmat voivat johtua muun muassa rikkoutuneesta ilmanvaihtokoneesta, vääränlaisesta korjaamisesta tai vaikka rahapulan ja kilpailutuksen heikentämästä siivouksesta. Puhdaskin pöly tuntuu nokassa tympeältä ylen määrin nautittuna.
Monissa kouluissa oppilaiden ei enää nykyään tarvitse lampsia ulos välitunnin ajaksi. Ei ole ihme, jos pitkässä ja matalassa koulun käytävässä happi loppuu ja kurkkua kuristaa. Käytävien ilmanvaihtoa ei ole välttämättä suunniteltu pitempiaikaista oleskelua varten.
Jos on mittaaminen vaikeaa, niin on korjaaminenkin.
Kuntien homeremontteja tutkineen Paavo Keron mukaan korjausprojekteissa tehdään paljon mokia. Eräästä koulusta korjattiin vaurioitunut lattia, mutta ei vuotavaa vesikattoa.
Remonttirahaa on siis tulossa, mutta käyttäkää ne järkevästi ja ajoissa.
Yhtenä surullisena esimerkkinä mainittakoon Pudasjärven Rimminkankaan koulukompleksi. Vuosien jahkailun jälkeen henkilökunnan ja oppilaiden oireet otettiin tosissaan.
Kesän yli kestäneellä nopealla korjauksella ei kuitenkaan saatu toivottua vaikutusta, vaan oireilu jatkui.
Nyt Rimminkankaalle suunnitellaan uutta koulua. Hintalappu on noin 15 miljoonaa. Uutta koulua odotellessa oppilaat ja henkilökunta kärvistelevät edelleen oireidensa kanssa.