Käyttäjä ei ole etusijalla liikenteen tietoteknologiassa, koska Suomen ja monen muunkin maan yleinen liikennenäkemys on insinöörivetoinen. Puhe liikenneturvan höltymisestä on tänään väitelleen Kalle Toiskallion mielestä juuri tätä insinööri-poliisi-liikenneturvapuhetta. Tosikallio on tehnyt Suomen ensimmäisen sosiologisen väitöskirjan liikenteessä liikkumisesta ja autoilusta.
"Informaatioteknologia ei tue sitä, että ihmiset viestivät liikenteessä keskenään. Pyrin väitöksessäni osoittamaan, että liikenteessä oleminen on kuitenkin yhdessä olemista, myös yksityisautoilussa", tänään väitellyt Toiskallio linjaa.
Hänen mukaansa tietoteknologia painottuu nyt liikenteen hallintaan, kuten valvontaan ja sakottamiseen. Toisaalta on pyritty kehittämään sitä, että kuljettaja ja auto keskustelevat keskenään.
"Tässä ei ole oltu käyttäjälähtöisiä. Liikkujien välistä kommunikointia ei huomioida, vaikka juuri se on tapa, jolla he liikenteen ymmärtävät."
Toiskallio puhuukin liikenteessä käytävistä neuvotteluista.
"Säännöt eivät voi antaa riittäviä ohjeita siihen, että liikenne oikeasti toimii kaupunkioloissa. Toimivuus perustuu siihen, miten ihmiset tilannekohtaisesti ja jatkuvasti neuvottelevat liikenteessä."
Vaikka liikkujien välinen viestintä on tärkein perusta, se ei Toiskallion mukaan ole ollut alan teknologian kehittämisen keskiössä. Hänen mielestään tekninen näkökulma on tässä sokeuttanut suunnittelijat.
Onko liikennekuri oikeasti höltynyt?
Toiskallio peilaa liikenteen neuvottelemiseen myös väitettä, jonka mukaan Suomen liikennekuri olisi höltynyt.
"Liikennesääntöjen soveltaminen on itse asiassa hiljaista neuvottelua siitä, mitkä säännöt ikään kuin ovat toimivia ja mitkä eivät. Näin sovitaan, miten liikenteessä oikeasti käyttäydytään."
Puhe liikenneturvan höltymisestä onkin väittelijän mielestä juuri tätä insinööri-poliisi-liikenneturvapuhetta.
"Näkökulma on se, että mikäli sääntöjä ei noudateta, se on ihan kauheata ja maailmanloppu."
"Oma näkemykseni on taas se, että mikään ei ole muuttunut Suomen liikenteessä dramaattisesti. Punaisia päin on ajettu maailman sivu, ja esimerkiksi Helsingissä liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet", Toiskallio toteaa.
Satavuotias teoria toimii
Toiskallio tutki liikkujien välistä viestintää myös kaupunkilaisen taksinkuljettajan ja asiakkaan välillä. Väittelijä korostaa, että sata vuotta sitten kirjoitettu seurallisuusteoria toimii täydellisesti nykyisessä kaupunkilaisessa taksissa.
"Taksimatkalla paitsi vältetään menemistä henkilökohtaisuuksiin myös kartetaan viittaamista yhteiskunnalliseen asemaan tai ammatilliseen menestykseen keskusteltaessa kuskin kanssa."
Toiskallion mukaan taksimatka on myös äärimmäisen kaupunkilainen tilanne: siinä ollaan hyvin lähellä ihmistä, jota ei kuitenkaan tunneta.
Teknologinen kehitys avaa - oikein sovellettuna -Toiskallion mukaan mahdollisuuksia taksimatkan sosiaaliseen rikastumiseen.
"Toivon, että navigointi- ynnä muut uudet laitteet antavat taksissa enemmän aikaa matkustajan kanssa juttelemiseen. "