Työllistymisen aktiivimalli on hallitukselta yksi yritys kohentaa työllisyysastetta.
Oppositio on tuominnut työttömyyskorvauksia leikkaavan mallin, mutta vasta käytäntö näyttää toimivuuden.
Työttömyystukia leikkaavasta niin kutsutusta aktiivimallista on tulossa käyttökelpoinen moukari eduskunnan oppositiopuolueille ja ammattiyhdistysliikkeelle.
Ay-liike ja varsinkin Teollisuusliitto ovat luvanneet järjestää nykyoloissa perin harvinaisia poliittisia lakkoja aktiivimallin vuoksi. Moni muu liitto on jyrissyt lakiuudistusta vastaan jopa alatyylisin ilmaisuin. Varsinainen rytinä voi alkaa ensi vuoden alussa, kun uusi kiistelty laki tulee voimaan.
Eduskunta hyväksyi tiistaina hallituksen esityksen, jolla työttömyystukea voidaan leikata työttömyysjakson pitkittyessä. Työttömyyskorvaus pienenee, mikäli työtön ei ole ollut tarpeeksi monta päivää pätkätöissä tai muussa vastaavassa. Aktiivisuuden osoitukseksi kelpaa vaikkapa osallistuminen työllistymistä tukeviin toimiin.
Aktiivimallissa omavastuupäivät vähenevät seitsemästä viiteen työttömyyden alussa. Siitä moni työttömäksi joutunut varmasti iloitsee, mutta omavastuuta vastaavasti lisätään pitkin työttömyysjaksoa.
Jos aktiivisuutta ei ole viranomaisten mielestä riittävästi, työttömyyskorvaus heikkenee 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Työttömälle kyseessä on selvä rahallinen menetys. Laskelmien mukaan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki voivat kutistua yli 30 euroa kuukaudessa. Ansiopäiväraha pienenisi noin 66 euroa kuukaudessa.
Leikkaus on poliittisesti luonnollisesti ikävä päätös ja tuntuu myös hallituksen sisällä. Hallituspuo-lueista ainakin sinisissä on väläytelty leikkurista luopumista, mutta puheet kertovat enemmän puolueen heikosta kannatuksesta.
Aktiivimallin perusajatus on parantaa työllisyyttä hallituksen työllisyystavoitteen mukaisesti sekä saada työmarkkinoilta syrjäytymisuhassa olevat edes pätkätöihin tai koulutukseen kiinni.
Tässä mielessä aktiivisuuden vaatiminen on ennen kaikkea työttömistä välittämistä. Sitä ei voi nähdä pelkkänä kiusantekona ja kyykytyksenä kuten oppositio väittää.
Vaikka työttömien pitäminen työmarkkinoiden piirissä on tärkeää, lain tehokkuudesta ei ole varmuutta. Aktiivimallin hyvät ja huonot puolet saattavat käytännössä kumota toisensa. Todennäköisesti julkisen talouden vaje ei kohene näillä toimilla. Verotuloja muutaman päivän pakolliset pätkätyöt tuskin kasvattavat ainakaan isommin. Jää nähtäväksi, tuottaako työllistymistä edistävien koulutus- ja aktivointipalveluiden lain mukainen tarjoaminen valtiolle lisäkustannuksia.
Lisäksi ei ole varmuutta TE-toimistojen valmiudesta vastata uuden lain vaatimuksiin. Mitä tapahtuu, jos ja kun työllistymistä tai koulutusta tahtova työtön ei saakaan palvelua ja hänen tukiaan silti leikataan?
Hallituksen tavoite on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, toisin sanoen saada lisää kansalaisia töihin. Aktiivimalli on yksi väline kohentaa työllisyystilannetta.
Siksi opposition ja ay-liikkeen tulisi miettiä, kannattaako hyvää tavoitetta haastaa lakkomielialaa levittämällä.