Kuullessaan sanat amerikkalainen kulttuuri suomalainen hälymystö käynnistyy yhtä varmasti kuin Lada talvella. Nyt ei ole kysymys Suomen liittymisestä Natoon eikä pikaruokaketjun valloitusretkestä vaan Guggenheim-museon mahdollisesta rantautumisesta Helsinkiin.
Solomon R. Guggenheimin nimeä kantavaa museosäätiötä on kutsuttu taidemaailman mäkkäriksi ja amerikkalaisen rahastusmentaliteetin kukkaseksi. Ladan takapenkillä vanhakantaisin hälymystö sanoo ruman sanan - ei toki mediajulkisuuteen - että taas amerikkalainen kulttuuri-imperialismi tunkee Atlantin tälle puolen.
Tarkastellaan kysymystä eurooppalaisesta näkökulmasta.
Solomonin isä Meyer vanhempineen lähti 1847 Sveitsistä Yhdysvaltoihin juutalaisvihan takia. Solomon ja hänen veljensä tekivät omaisuutensa pääasiassa kaivos- ja metalliteollisuudella - ore + coke = iron. Osan rahoistaan Solomon pani hyväntekeväisyyteen ja taiteeseen, minkä seurauksena New Yorkiin perustettiin ensin "Ei-esittävän taiteen museo" ja sitten Frank Lloyd Wrightin piirtämä nykyinen Solomon R. Guggenheim-museo (1959).
Solomonin veljentyttären Peggyn taideprojektit sekä Venetsian museo olivat alun perin Solomonin kilpailijoita. Taideyleisön kannalta tällä historialla ei ole muuta merkitystä kuin se ilo, että kummallakin museolla on merkittävä, omavaloinen kokoelma. Ne koostuvat suurelta osin eurooppalaisen modernin taiteen klassikoista.
Solomonin museossa eurooppalaista kulttuuri-imperialismia edustavat muun muassa Marc Chagall, Pablo Picasso, Fernand Léger, Amedeo Modigliani, Vasili Kandinski ja Piet Mondrian sekä kymmenet muut.
Guggenheim-säätiöllä on monta rautaa tulessa, monet niistä ovat jäähtyneet kuten Aasian ja Meksikon museosuunnitelmat. Toteutuneista haarakkeista näkyvin on tietenkin Frank Gehryn piirtämä Bilbaon Guggenheim-museo.
Abu Dhabiin suunnitteilla oleva iso Guggenheim, sekin Gehryn käsialaa, on toistaiseksi vain joukko paaluja El Saadiyat -saaren projektialueella. Sinne halutaan rakentaa useita merkittäviä kulttuurilaitoksia kuten Jean Nouvellen hahmottelema Louvre-museon satelliitti. Se on lentävän lautasen mallinen.
Tätä tai muita Louvren projekteja en ole huomannut Suomessa ilkutun. Ensimmäinen Louvren satelliitti Ranskan pohjoisosassa Lensissä sai kiittävän vastaanoton.
Ehkä Suomessa oletetaan, että mahtimuseo laajentuu ihan pelkästä hyvästä sydämestä. Ranskan kulttuuriministeri Renaud Donnedieu de Vabres ja Abu Dhabin sheikki Sultan bin Tahnoon al Nahyan allekirjoittivat 2007 sopimuksen, jonka mukaan Louvre ja useat muut Ranskan valtion museot kierrättävät Abu Dhabin satelliittiin 200-300 esinettä vuosittain: hinta 1,3 miljardia dollaria. Hälymystön mielestä tämä on varmasti kohtuullista, tässähän riistetään vain jotakin öljyrikasta arabimaata.
Louvren valtavien kokoelmien taustalla on monen historiallisen käänteen ja kaupan ohella Napoleonin sotaretket. Elegantti ranskalainen imperialismi päättyi Waterloohon ja ryöstetty kulttuuriomaisuus palautettiin. Kiistat palautuksista eivät silti ole päättyneet. Egypti haluaisi takaisin Rosettan kiven (196 eKr.), jonka tekstistä ratkottiin hieroglyfien arvoitus.
Yksi New Yorkin Guggenheim-museon kiistellyimmistä näyttelyistä oli vuonna 1998 järjestetty "The Art of the Motorcycle". Monet pitivät sitä Suomessa vihonviimeisenä äijäkulttuurin ilmentymänä, Yhdysvalloissa sen koettiin päättävän moottoripyöräkulttuurin demonisoinnin.
Nykyisin prätkä tasa-arvoistuu, Suomessakin. Yhä useamman kaksipyöräisen kahvoissa on ämmäkulttuurin edustaja.
Minulla ei ole mitään moottoripyöriä vastaan - yksi hauskimmista amerikkalaisista tv-ohjelmista kuvasi prätkien tuunaamista. Käden taito ja estoton luovuus yhdistyivät siinä hommassa saumatta.
Merkittävimmän laite-elämykseni olen kuitenkin kokenut Manchesterin tiedemuseossa. Katselin kuinka museon teknikko pani kuntoon 1800-luvun alkupuolen hienoa höyrykonetta. Kun kone sitten alkoi lempeästi tsutsuttaen käydä, teknikko totesi: "It´s an angel".
Saatoin vain nyökätä.