Kesän helteet ovat kaikilla vielä tuoreessa muistissa. Jo helteiden aikaan huolestuneet käänsivät katseensa tulevaisuuteen, huhtikuun eduskuntavaaleihin: joko nyt ilmastoasiat ymmärretään vakavasti otettavaksi vaaliteemaksi?
Twitterissä aihetunniste #ilmastovaalit alkoi yleistyä elokuun puolivälissä.
Hyvän sään aikana -verkkojulkaisu ehti jo k
ysyä puolueiden puheenjohtajien kantoja ilmastonmuutoksen hillintään. Konsensus vallitsi siitä, että ilmastonmuutosta tulee torjua ja päästöjä vähentää. Keinoista oltiinkin sitten eri mieltä ja konkreettisia toimenpiteitä uskalsi ehdottaa vain harva puheenjohtaja.
Ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeydestä hymistelyn sijaan keskustelussa pitäisi vaalien alla päästä siihen, mitä todella tehokkaat toimet vaatisivat arjessa ja miten niihin päästäisiin.
Kun jo parin kasvisruoan lisääminen varusmiehille nostatti kiivaan ja vihaisen keskustelun, millainen vastarinta nousee monta kertaluokkaa kovemmista keinoista?
Esimerkiksi lentoveron käyttöönotto voisi olla monella tavalla perusteltua, mutta on vaikea kuvitella, että se toimisi vapaaehtoisen maksun pohjalta.
Tuoreessa budjettiesityksessä ilmastonmuutokseen varautuminen ei juuri näy. Ei ainakaan siinä mitassa, missä monet sen toivoivat näkyvän. Toisaalta tämä ei ole yllättävää. Sipilän hallitus ei ole profiloitunut erityisen ympäristösuojeluystävällisenä, monien mielestä lähinnä päinvastoin.
Olisi ollut pieni ihme, jos hallitus olisi yhtäkkiä viimeiseen budjettiinsa esittänyt huomattavia satsauksia ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Päästöjen vähentämisen voi pelkistää kulutuksen vähentämiseen, ja kulutusta olisi vähennettävä tuntuvasti.
Yhteiskuntaa koskettavia sosio-ekologisia muutoksia monitieteisesti tarkasteleva BIOS-tutkimusyksikkö muistutti maailman ylikulutuspäivän (tänä vuonna 1.8.) aattona, että emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi.
Jos kaikki ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi. Vertausluku perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin ekologisista jalanjäljistä.
Kun BIOS-tutkijat painottavat, että kulutuksessa "täytyisi päästä reilusti alle yhden maapallon", tämä antaa kuvan vähennysurakan suuruudesta.
Länsimainen yhteiskunta, joka saisi kulutuksensa vähennettyä alle tuo rajan, eroaisi huomattavasti tämänhetkisestä.
Ilmaston lämpenemisen aikaansaamista ilmiöistä, vaaroista ja uhista uutisoidaan joka viikko. Hälytysmerkeistä ei siis ole puutetta.
Vaalikeskusteluja ajatellen hyviä ja samalla vaikeita kysymyksiä riittää viljalti. Miten yksityisautoilijoista kolmannes saataisiin siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi? Onko 20 prosentin lisäys lentolipun hintaan riittävä lentovero? Pitäisikö turpeenpolton käytön lopettamiseen pyrkiä vuoteen 2030 mennessä vai jo aikaisemmin?
Jokainen voi itse säätää näiden provokatiivisten kysymysten numeroarvoja haluamaansa suuntaan ja testata kansanedustajaehdokkaiden reaktioita, mutta myös omiaan. Mihin olisin valmis vapaaehtoisesti?
”Ainahan näitä asioita olisi helpompi tehdä porkkanoiden kautta”, Sari Essayah (kd) pohti Hyvän sään aikana -julkaisussa.
Siihen meillä ei kuitenkaan kohta enää ole varaa.