Kavion jälki sy­dä­mes­sä

Hevoset ovat täyttäneet oululaisen Neliö-Gallerian seinät. Hiljaiset, vahvat, uhmakkaat, rauhalliset hevoset ovat läsnä niin voimakkaasti, että kaukaisen kavioiden kopinan voi miltei kuulla ja hevosten tuoksun haistaa.

”Tunnen tiettyä sukulaisuutta, sympatiaa ja läheisyyttä hevosia kohtaan. Hevosia on helppo kuunnella, ja niiden kanssa pitää olla itse sataprosenttisesti läsnä koko ajan”, kertoo ensimmäistä kertaa Oulussa näyttelyä pitävä taidemaalari Katja Hannula.
”Tunnen tiettyä sukulaisuutta, sympatiaa ja läheisyyttä hevosia kohtaan. Hevosia on helppo kuunnella, ja niiden kanssa pitää olla itse sataprosenttisesti läsnä koko ajan”, kertoo ensimmäistä kertaa Oulussa näyttelyä pitävä taidemaalari Katja Hannula.
Kuva: Jukka Leinonen

Hevoset ovat täyttäneet oululaisen Neliö-Gallerian seinät. Hiljaiset, vahvat, uhmakkaat, rauhalliset hevoset ovat läsnä niin voimakkaasti, että kaukaisen kavioiden kopinan voi miltei kuulla ja hevosten tuoksun haistaa.

Hevoset ovat ypäjäläisen taidemaalarin Katja Hannulan intohimo. Niin suuri, ettei muille aiheille ole ollut elämässä sijaa kahdeksaan vuoteen. Siitä huolimatta Hannulan elämässä oli vaihe, josta hevoset olivat kokonaan pois suljetut.

"Meillä oli lapsuudenkodissa koiria ja hevosia, ja aloitin hevosharrastuksen sekä piirtämisen ja maalaamisen jo kouluikäisenä. Hevoset olivat lapsuudessa vahvasti mukana. Parikymppisenä lähdin opiskelemaan kauppatieteitä ja irtauduin entisestä elämästä ja eläimistä. Tuona aikana minulle kehittyi paha eläinallergia, varsinkin hevosille. Harrastus piti unohtaa. Se elämänvaihe oli ohi", muistelee Hannula.

Hannula meni naimisiin ja sai lapsia. Kauppatieteiden opinnot hän kahlasi sisulla läpi, vaikka tiesi, ettei ala ollut häntä varten. Tuohon aikaan Hannula alkoi tehdä keramiikkaa ja otti toiminimekseen Kuuakka.

Kenties äitinsä innoittamana lapset aloittivat hevosharrastuksen, ja Hannulakin kävi tallilla, vaikka se tukalaa olikin. Sitten tapahtui jotakin.

Lue lisää perjantain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä