Kirjallisuus on kivaa ja avautuu moneen suuntaan. Kirjan ja ruusun päivän kirjallisuusseminaari kuljetti koululaisyleisön keskiviikkona metamorfoosien kautta tietokonepelimiljöiden läpi Vernen varjoihin.
Silmät melkein irtosivat päästä niin kuin Gogolin teoksen nenä. Ajatella, että Verne kuvitteli ja piirsi jo pienenä kiskoilla kulkevan höyrynorsun!
Seminaaria rikastivat varjoteatteri, elävä kirjailija Eppu Nuotio ja hänen poikansa Axel, puheteatteri sekä valoefektit. Kirjallisuustutkimusta tarjoiltiin yli 10-vuotiaille mitoitettuina sopivan kokoisina annoksina.
Seminaarin avasi Kuutamolla-televisiovisailun mallilla toteutettu Kirjastolla-visailu. Toisistaan otti mittaa vahva kirjallinen kolmikko: Harry Potter, Peppi Pitkätossu ja Muumipappa.
Muumipapan väitteet olivat huikeimmat. Mikä on totta, mikä tarua: Olen syönyt herran nimeltä Veijo Salo. Olen sukua äitiyden ja synnytyksen jumalalle Thoerikselle. Lastenkodissa olin numero 13. Olen käynyt rasvaimussa.
Valtiaat rakastavat valkoisia hevosia
Sanataidekoululaiset osoittivat, että hevoskirjoja on ollut paljon ennen Merja ja Marvi Jalon suosittuja heppakirjoja — ainakin vuodesta miinus 800.
"Hevonen vilahtaa kaikissa kirjallisuushistorian käänteissä", kiteytti Hanna-Reetta Heikkinen.
Hevosista hypättiin helposti Veljeni Leijonamieleen. Siinäkin on hevosia. Samalla näyttämöllä eli Nukun isossa salissa esitetään Oulun kaupunginteatterin versiota Astrid Lindgrenin kertomuksesta.
Nukun Sanataidekoulun järjestämässä ja toteuttamassa kirjallisuusseminaarissa muistutettiin, että kun romaani 1970-luvulla ilmestyi, monissa Suomen kouluissa riehuivat kirjasodat. Kiivailtiin siitä, mikä on sopivaa lukemista lapsille.
"Veljeni Leijonamielen itsemurha-aiheesta ja jälleensyntymisestä keskusteltiin paljon, onko se lapsista liian pelottavaa. Veljeni Leijonamieltä ei kuitenkaan yritetty vetää pois lasten lukemistosta eikä sitä sensuroitu."
Irakin sodan aikana paljastui, että Saddam Husseinin vanhin poika Udai harrasti valkoisia arabialaisia hevosia. Lindgrenin kirjan tyranni Tengil lupaa Joonatan Leijonamielen kiinniottajalle ensin viisitoista sitten kaksikymmentä valkoista hevosta!
Happy ending: biologiset vanhemmat
Yksi sanataidekoululaisten sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden tarkastelemista teemoista oli perhekuvaus. Perheitä vertailtiin Eppu Nuotion tuotannossa ja 5.—6.-luokkalaisten saduissa.
Koululaisten satuja tutkinut työryhmä oli tehnyt häkellyttäviä havaintoja:
"5.—6.-luokkalaisten saduissa vanhemmat taitavat olla aina töissä. Niissä onnellinen perhetarinan loppu on sellainen, että aikuiset pysähtyvät ja kuuntelevat, mitä lapsilla on asiaa. Uusioperheet palautuvat usein takaisin biologisten vanhempien muodostamiksi perheiksi."
Kovaa pureskeltavaa uusio- ja fuusioperheille!
KATSO VIDEO