Rovaniemeläinen näytelmäkirjailija Esko Janhunen on tunnettu humoristisista teksteistä, jotka paitsi hauskuuttavat yleisöä myös kätkevät huumorin taakse usein ensisilmäystä paljon syvällisemmän sanoman.
Peruskoulun ala-asteen kolmasluokkalaisille ja sitä vanhemmille suunnattu koululaisnäytelmä Elukat on pohjavireeltään huomattavasti tuttua janhusta tummempi, mutta täysin hymyttä ei sekään teemaansa, kaverisuhteiden monimutkaisuutta, käsittele.
Elukoissa on kysymys ystävyydestä. Etelästä pohjoiseen muuttava Räksä oppii yhden lukuvuoden aikana yhtä sun toista ihmissuhteiden monimutkaisista kiemuroista kohdatessaan uudessa koululuokassaan Hirtsin ja Yrjön.
Poikien väliset suhteet ovat hämmentäviä, jopa ahdistavia; oudon kolmikon muodostavan poikajoukon keskinäinen valtakuvio on käsittämättömässä absurdiudessaan miltei liiankin todellinen. Se on kuin suoraan elävästä elämästä!
Koulupoikia esittävätFaijat-näytelmästä tuttu kolmikko: Arto Jalasvaara, Vesa-Matti Komonen ja Vesa Wallgren. Kun aikuiset miehet esittävät hassunkurisesti puettuja koululaisia muuntautuen välillä rehtoriksi, englanninopettajaksi ja naapurin tytöksi, vakava tarina saa huvittavia piirteitä ja kertomuksen tunnelma kevenee.
Karrikoidut ja koulupoikamaisesti käyttäytyvät aikamiehet kuitenkin muistuttavat aikuiskatsojaa siitä, että oppivelvollisuuden päättymisen jälkeenkin ihmissuhdekuviot näyttäytyvät toisinaan täysin järjettöminä.
Poikien käytöksen aiheuttamaa hämmennystä lisää se, ettei näytelmässä oikein anneta katsojalle sellaisia viitteitä, joka auttaisivat ymmärtämään outoja reagointitapoja. Toisaalta harvoinpa ongelmia syntyy sellaisissa yhteisöissä, joissa yhteisön jäsenet kykenevät selvittämään toisilleen oman käyttäytymisensä taustoja.
Elukat kuuluu Lapin alueteatterin ohjelmistoon ja kiertuenäytelmän tarpeiden mukaisesti se on toteutukseltaan hyvin riisuttu. Lavastukseen kuuluu ainoastaan kekseliäästi osaksi kerrontaa liitetty liitutaulu sekä opettajan pöytä. Pöydälle sijoitetut sähköurut toimivat tunnelmanluojana odottamattomassa loppukohtauksessa.
Esko Janhunen työryhmineen ansaitsee hatunnoston rohkeudestaan tarttua vaikeaan aiheeseen pysähdyttävällä tavalla. Näytelmä ei päästä katsojaa kovinkaan helpolla, mutta se toivottavasti synnyttää koululuokissa keskustelua ja tarjoaa sekä kanavan että tarttumapinnan monimutkaisten kaverisuhteiden käsittelyyn.