Neljä nuorta miestä etsi ystäväänsä ympäri Eurooppaa tämän jättämien vihjeiden perusteella.
"Kun kotiudun, lähden kahdeksi kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa – yksin", suunnitteli rauhanturvaaja Einar "Eikka" Helkkula viime keväänä Libanonissa.
Muutama joukkuetoveri innostui myös Euroopan matkasta. Syntyi ajatus kissa ja hiiri -leikistä. Helkkula lähtisi edeltä ja lähettäisi kuvavihjeitä reitiltään. Muut yrittäisivät löytää hänet vihjeiden avulla.
– Eräs ystävämme kertoi pelanneensa samantyyppistä peliä Helsingin keskustassa. Päätimme yhdistää nämä kaksi ideaa niin, että kaverit pääsisivät mukaan matkalleni, mutta saisin kuitenkin matkustaa yksin ja niin nopeasti kuin haluaisin, Naantalissa asuva Helkkula kertoo.
Ideaan hyppäsivät mukaan Valtteri Kälviäinen Kokemäeltä, Timo Saarikoski Helsingistä, Eemeli Karlsson Turusta ja Axel Söderberg Täbystä, Ruotsista.
Peli vihellettiin käyntiin, kun Helkkula nousi Helsinki-Vantaan lentoasemalla Ateenaan lähtevään koneeseen.Viisi päivää myöhemmin perään lähtivät Kälviäinen ja Saarikoski. Karlsson liittyi seuraan Budapestissä, ja Söderberg oli mukana matkassa viikon.
Pelin sääntöihin kuului, ettei meno- ja paluulentoja lukuun ottamatta saisi edetä lentäen. Vihjeet Helkkula lähetti tekstiviestinä. Kuvavihje oli paikasta, johon Helkkula oli jättänyt lapun, jossa hän kertoi seuraavan määränpäänsä.
Helkkula vietti yönsä busseissa, hostelleissa ja paikallisten luona, jotka hän löysi muun muassa couchsurfing- ja Airbnb -palveluista. Useimmissa kaupungeissa hän vietti vain yhden yön – sen verran, että ehti katsella nähtävyyksiä ja etsiä sopivan paikan, jonne jättää viesti.
Sekä viestien etsiminen että niiden jättäminen osoittautui välillä haastavaksi. Kaikkialla ei ymmärretty, mitä lappua Helkkula oikein oli ojentamassa ja mitä sille pitäisi tehdä. Esimerkiksi Kreikan Thessalonikissa Helkkula joutui kiertämään kymmenen eri paikkaa ennen kuin eräässä sähkötupakkakaupassa puhuttiin edes välttävästi englantia.
Etsiväjoukko saapui Thessalonikiin aamun pikkutunneilla. Ensiksi matkaajat kysyivät neuvoa nuorelta naiselta, mutta tämä ei pysähtynyt kuuntelemaan. Seuraava nuori mies ei osannut auttaa. Sitten tuli vastaan kaksi mustiin pukeutunutta hevimiestä.
– He joutuivat miettimään aika kauan, mutta keksivät lopulta, missä paikka on. He saattoivat meidät perille ja suosittelivat vielä hyvää yöpalapaikkaa, Saarikoski kertoo.
Sofiassa, Bulgariassa kielitilanne ei ollut paljon parempi. Helkkula jätti viestin kellokauppaan, jonka myyjä puhui todella huonoa englantia. Etsiväjoukon saapuessa liikkeeseen henkilökunta ei joko ymmärtänyt, mistä lapusta on kyse, tai oli hukannut sen. Silloin Helkkula ilmoitti seuraavan kohteensa tekstiviestinä.
Bukarestissa Romaniassa Helkkula päätti viedä vihjeen yhteen kaupungin lukuisista Starbucks-kahviloista.
– Valitsin Bukarestin läntisimmän Starbucksin. Onneksi myyjä puhui lähes erinomaista englantia ja antoi minulle ilmaisen kahvin, Helkkula kertoo.
Myös etsiväjoukko vietti yönsä milloin missäkin, useimmiten hotelleissa ja hostelleissa, mutta esimerkiksi Larissassa petinä sai toimia puiston penkki ja Ljublanassa erään kodin tasakatto.
– Reppu pään taakse vain ja silmät kiinni. Se oli hauskaa, Kälviäinen muistelee yötä Larissassa.
– Ljublanassa joen vieressä nukkuminen oli aikamoinen kokemus, Karlsson kertoo.
Wienissä Helkkula jäi vailla edullista yösijaa, joten hän päätti vetää "allnighterin", siis juhlia läpi yön.
– Jätin ennen ravintoloiden sulkeutumista viestini yhteen italialaiseen ravintolaan, jonka jälkeen lähdin kävelemään ympäri nukkuvaa Wieniä. Kunnon väsymystä ei tullut, koska olin koko ajan liikkeessä, hän kertoo.
Aamulla kuuden aikoihin hän nousi Bratislavaan vievään bussiin.
Wienissä etsiväjoukko päätti poiketa totutusta. He päättivät etsiä kuvavihjeessä olevan paikan kukin yksin. Siitä tuli tiukka kilpailu. Karlsson harmittelee niukkaa häviötään, johon vaikutti muun muassa viivästynyt keskustelu viehättävän paikallisen naisen kanssa.
– Hän jäi juttelemaan ja kyseli paljon pelistämme. Lopulta minun oli sanottava, että nyt on pakko mennä, Karlsson muistelee.
Saarikoski ja Karlsson olivat samassa metrossa ja jäivät samalla pysäkillä, mutta lähtivät eri suuntiin. Karlsson veti yhden korttelin verran liian pitkäksi.
– Juoksin reppu selässä ympäriinsä ja saavuin oikeaan paikkaan 15 minuuttia Timon jälkeen. Hän istui siellä olut kädessä, kun saavuin hikisenä paikalle, Karlsson kertoo katkerana.
Kommelluksia riitti, mutta myös hyvää tuuria. Karlsson unohti lompakkonsa budapestiläiseen baariin, joka aukesi uudelleen vasta seuraavana iltana, kun ryhmä oli jo lähtenyt bussilla seuraavaan paikkaan.
Karlsson kuitenkin soitti baariin ja sieltä sanottiin, että lompakko oli henkilökunnan hallussa. Niinpä ryhmä otti bussin takaisin Budapestiin.
– Kaikki käteinen rahakin oli tallessa, se oli uskomatonta. Henkilökunta vähän loukkaantuikin, kun hämmästelin ääneen, miten kaikki voi olla tallessa, Karlsson kertoo.
Kemiat toimivat matkalla hyvin. Toisinaan ratkaisuissa sai auttaa kriisinhallintaoperaatiosta saatu muistokolikko, jota heitettiin, kun ei osattu päättää.
– Yleensä kysymys oli juhlimisesta, että juhlitaanko vai ei. Eikä se aina ollut ensimmäinen heitto, joka määräsi, Karlsson kertoo huvittuneena.
Alun perin kahden kuukauden mittaiseksi ajateltu matka typistyi lopulta noin kuukaudeksi, sillä Helkkula sai jatkosopimuksen Libanoniin.
Etsiväjoukko ei ehtinyt Prahaa pidemmälle, mutta Helkkulan matka jatkui sieltä vielä Berliiniin ja Brysseliin. Tarkoitus oli odottaa perillä etsiväjoukkoa, jotta ystävät voisivat juhlia yhdessä. Aika kuitenkin loppui kesken, kun etsiväjoukon oli palattava Suomeen rauhanturvaajien pakolliseen kotiutumiskoulutukseen.
– Totta kai se harmitti. Olisi ollut hauskaa viedä peli loppuun, Kälviäinen ja Karlsson toteavat.
Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että leikkimielinen kilpailu oli parasta koko matkassa. Se toi matkustamiseen ainutlaatuisen ulottuvuuden.
Vihjeitä seuratessa tuli käytyä paikoissa, joihin muuten ei olisi mennyt, ja juteltua tuntemattomien kanssa.
– Kaikki olivat todella kiinnostuneita meidän pelistämme. Kaikki yrittivät auttaa, ja jotkut lähtivät jopa hetkeksi mukaan etsimään, Kälviäinen kertoo.
– Reissu oli täydellinen menestys ja ilomielin tekisin sen uudestaan, Helkkula kertoo.