Hyvälle ja värikkäälle mielelle tulee Matisse - Picasso -näyttelystä. Kaveruksilla oli yhteisnäyttely Pariisissa jo 1918, jo silloin heitä pidettiin modernin taiteen suurimpina mestareina.
He olivat tavanneet talvella 1905-06 kummankin mesenaattien ja ystävien, Gertrude ja Leo Steinin kodissa Pariisissa. Niin alkoi hedelmällinen kisailun tapainen ystävyys, 'taiteellinen veljeys' joka kesti Matissen kuolemaan saakka.
Matissehan (1869-1954) oli jo räiskyvän fauvismin johtohahmo kun miehet tutustuivat, Picassolla (1881-1973) takanaan lyhyt värikäs kausi ja sininen ja vaaleanpunainen kausi.
Jo kohta eräässä Steinien huoneessa riippuivat Matissen Sininen alaston, muisto Biskrasta ja Picasson Alaston nainen käsivarret ylhäällä, molemmat vuodelta 1907. Tämä Picasson alaston muistuttaa afrikkalaista veistosta, ja juuri Matisse oli ensimmäisenä keksinyt pienen neekeriveistoksen joka innosti kiivaisiin keskusteluihin, myllersi heidän taidekäsitystään, ja sen vaikutus näkyi ensimmäisenä Picasson Avignonin naiset -maalauksessa, 1907. Kubismi oli syntynyt.
Kubismi näkyi sitten tuonnempana, 1913-14 lähtien lievästi Matissenkin tuotannossa.
"Täytyisi voida asettaa rinnakkain kaikki mitä Matisse ja minä teimme tuohon aikaan. Kukaan ei ole koskaan katsonut Matissen maalauksia niin hyvin kuin minä. Ja hän minun maalauksiani", sanoi Picasso.
Maisemia, asetelmia, sisäkuvia, mytologiaa, muotokuvia - mutta ennen muuta kummankin keskeinen aihe läpi koko tuotannon oli Nainen.
Samanhenkisyys ei välttämättä näkynyt samaan aikaan. Esimerkiksi yhdellä seinällä nähdään jykeviä klassisia alastomia naisia: Picasson levollinen maalaus Kaksi alastonta, 1906, sitten Matissen kaksi Selkä-pronssireliefiä, vuosilta 1916 ja 1930, ja Picasson maalaus Kolme naista kaivolla toiselta klassiselta kaudelta, 1921.
Sukulaisuudet hämmästyttävät siksi että miehet ovat hyvin erilaisia. Picasso on rajumpi, väkivaltaisempi, haluaa yllättää, Matisse taas on lempeämpi, sävykkäämpi koloristi, värit ovat kerroksellisia, ja hänen sivellintekniikkansa on rikasta. Kumpikin asui myös Ranskan Rivieralla, mutta Matisse käytti enemmän hyväkseen sen taivaallista valoa.
Kumpikin loittoni kauas realismista, väliin läheni sitä, ainakin piirroksissa. Molemmathan olivat armoitettuja piirtäjiä. Kumpikin teki veistoksia ja keramiikkaa. Ja aivan vanhana, kun pyörätuoliin sidottu Matisse ei enää voinut maalata, hän keksi paperileikkaukset, joita taas on mielenkiintoista verrata Picasson pahvista ja metallista leikkaamiin veistoksiin.
Tässä rinnakkainasettelussa ei kumpikaan häviä, vaan molemmat voittavat.
Pitää kuitenkin muistaa, etteivät miehet toki kaiken aikaa tavanneet toisiaan, ja Picasson tuotanto harittaa laveammalle, hänen piti kokeilla aivan kaikkea.