"Totta kai ollaan valvottu myöhään! Ainakin puoleen yöhön joka ilta!", huudahtavat haapavetinen Joonas Hatula, 7, ivalolainen Eetu Pekkala, 11 ja haukiputaalainen Henri Riekki, 13.
Kaverukset ovat viettäneet aikaa syömällä karkkia ja kiertämällä kenttää.
"Parasta seuroissa on se, että näkee kavereita", Pekkala kertoo.
"Niin, ja kioski", Riekki nauraa.
Puheita poikaset eivät ole käyneet kuuntelemassa.
"Ei me olla ehditty", pojat kiemurtelevat.
Hatula on hiljaisempi, mutta hänelläkin on ollut kivaa.
"Kaikki on ollut kivaa", hän sanoo hieman ujosti.
Mutta ei se Raamatun sana pojille tuntemattomaksi jää, vaikkeivät suviseuroissa seurateltassa puheisiin keskittyisikään.
Hatula käy pyhäkoulussa, Pekkala ja Riekki käyvät raamattuluokkaa.
Päiväkerhot, pyhäkoulut ja raamattuluokat ovat osa Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n lapsi- ja nuorisotyötä. Päiväkerholaisia on Suomessa noin 4 500, pyhäkoululaisia noin 14 000 ja raamattuluokkalaisia vajaa 6 000.
Osaksi Jumalan valtakuntaa
Oululainen Samuli Riekki on tehnyt rauhanyhdistyksen kautta lapsi- ja nuorisotyötä jo 15 vuotta.
"Kaikki lapsi- ja nuorisotyö tähtää siihen, että lapset ja nuoret juurrutetaan osaksi Jumalan valtakuntaa", hän sanoo.
Riekki painottaa, että lapsi- ja nuorisotyö kuitenkin perustuu siihen, kuinka tärkeäksi vanhemmat asian kokevat.
Riekin mukaan yksistään Oulussa on satoja nuorisotyöntekijöitä ja toistakymmentä pyhäkoulupiiriä. Päiväkerhoja ja raamattuluokkia Oulussa toimii molempia kymmenkunta.
Päiväkerhot on tarkoitettu 4-6 -vuotiaille, pyhäkouluissa ei ole ikärajaa ja raamattuluokkia käyvät 10-15 -vuotiaat.
Kuinka aktiivisesti Oulussa rauhanyhdistysten lapsi- ja nuorisotyöhön osallistutaan?
"Pienemmät lapset käyvät paljon päiväkerhoissa ja pyhäkouluissa, samoin pienempiä raamattuluokkalaisia on paljon. Mutta kasvaessa tulee niitä murrosiän ongelmia", Riekki muotoilee.
Koko vuoden odotetuin juttu
Juhlakentällä kuhina ja kihinä alkaa auringon laskiessa kohti lauantaiaamua kiihtyä. Enää ei vastaan tule niin monia lastenvaunuja ja vanhempia, kentän ovat vallanneet nyt nuoret.
"Suviseurat ovat ehdottomasti koko vuoden odotetuin juttu. Lisäksi täältä saa myös uusia kavereita. Näissäkin seuroissa on uusia kavereita jo saatu,", kertovat 13 -vuotiaat Milla Viitavaara Torniosta ja Noora Alapiha Kokkolasta.
Tyttöjäkään ei liiemmin seurateltassa ole näkynyt puheita kuuntelemassa.
Vapaa-aika Viitavaaralla kuluu ratsastaessa ja raamattuluokkaa käydessä. Alapihan vapaahetket taas kuluvat pianoa soitellessa ja lentopalloa pelatessa. Raamattuluokkaa hän käy harvemmin, matka on raamattuluokkaan aika pitkä.
Seurat kuitenkin
tärkein
Ja molemmat vielä painottavat yhtä asiaa: kavereita.
Kummankin ilme kirkastuu, kun he ottavat puheeksi nuorten illat.
"Nuorten illoissa näkee uskovaisia kavereita. Iltoja järjestetään kerran kuussa. Siellä on aina mukavaa", tytöt jutustelevat.
Kun ikää tulee lisää, itse seurojen merkitys vaikuttaa lisääntyvän.
Kivijärveläiset Henriikka Piispanen, 19 ja Saara Leppänen, 21 sekä kinnulalainen Joonas Kinnula, 21 juttelevat nurmikolla laskevan auringon kilottaessa. Myös heille seurat ovat tärkeä kavereiden kohtaamispaikka.
"Mutta itse seurat ovat kuitenkin tärkein. Puheita käydään kuuntelemassa", Kinnula painottaa.
