"Ka­ve­ri­po­ru­kan videot näyt­tä­vät aika sa­moil­ta kuin ison vies­tin­tä­toi­mis­ton te­ke­mät" – OMVF:n tuomari Ville Pirinen kehuu mu­siik­ki­vi­deoi­den voivan Suo­mes­sa hyvin

Sarjakuvataiteilija Ville Pirinen vakuuttaa olevansa innoissaan pestistä Oulun musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tuomaristossa.

Sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija ja muusikko Ville Pirinen on yksi Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tämänvuotisista tuomareista. Hänen mielestään maailman paras musiikkivideo Terence Donovanin ohjaus Meat Loafin ja John Parrin kappaleesta Rock ’n’ Roll Mercenaries vuodelta 1986.
Sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija ja muusikko Ville Pirinen on yksi Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tämänvuotisista tuomareista. Hänen mielestään maailman paras musiikkivideo Terence Donovanin ohjaus Meat Loafin ja John Parrin kappaleesta Rock ’n’ Roll Mercenaries vuodelta 1986.
Kuva: Noora Federley

Koko ajan kehittyvän ja halpenevan tekniikan ansiosta kaveriporukan videotkin näyttävät nykyään ammattimaisilta.

Sarjakuvataiteilija Ville Pirinen vakuuttaa olevansa innoissaan pestistä Oulun musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tuomaristossa.

Musiikin ystävänä ja itsekin aktiivisesti musisoivana Pirinen on aina tykännyt katsella kotimaisia musiikkivideoita, mutta viime aikoina hänen katsantokantansa on laajentunut.

– Erään yksityisen Facebook-ryhmän myötä olen tullut katselleeksi satoja kotimaisia musiikkivideoita eri aikakausilta aina Hittimittari-taltioinneista nykyisiin virallisiin musiikkivideotuotantoihin, joissa on ollut niin isojen julkaisijoiden kuin omakustannetason tuotoksia, hän kertoo.

– Se ei tietenkään tee minusta alan asiantuntijaa, mutta sellainen laajempi kiinnostus asiaa kohtaa minulla on.

Oulussa Pirinen katsoo yhdessä tuomarikollegoidensa, käsikirjoittaja ja musiikkivideo-ohjaaja Anna Brotkinin sekä virolaisen musiikkivideo-ohjaajan ja stylistin Anna-Lisa Himman, kanssa 104 kilpailuun esikarsittua teosta.

Ennen varsinaista urakkaa Pirinen on jo katsonut joitakin kilpailussa mukana olevia musiikkivideoita ihan omasta kiinnostuksestaan.

Nähtyjä teoksia on yhdistänyt tietty tekninen taso. Tekniikan kehittymisen ja halpenemisen myötä kuka tahansa voi tehdä laadukkaalta näyttävän videon. Tuotantorakenteet ja tietyt portinvartijainstituutiot ovat vastaavasti menettäneet merkitystään.

– Joskus 1990-luvulla näki selkeästi, mitkä olivat jossain videopajassa tehtyjä. Ne saattoivat olla ihan yhtä hyviä videoita, mutta kuvanlaadusta näki sekunnissa, millaisesta tuotantoputkesta video oli tullut, Pirinen sanoo.

– Se juopa on nyt kivasti kadonnut. Kaveriporukan videot näyttävät aika samoilta kuin ison viestintätoimiston tekemät.

Pirinen kehuu kotimaisesta musiikkivideosta tulleen aidosti rikas kenttä, jossa tapahtuu kaikenlaista.

Musiikkivideoita tehdään muutenkin kuin markkinointitarkoituksessa, ja erilaiset lähestymistavat abstraktista kuvavirrasta elokuvallisen juonellisuuden kautta pienimuotoisiin ”eläviin levynkansiin” voivat kaikki toimia omilla säännöillään.

Eri pohjilta tehtyjä videoita on vaikea laittaa samalle viivalle. Tuomaripestin myötä Pirinen on pohtinut omia kriteerejään.

– Hyvä musiikkivideo on sellainen, joka jää jostain syystä mieleen, ja siihen on tietysti lukuisia mahdollisuuksia, hän selvittää.

– Hyvä musiikkivideo ei myöskään estä kuuntelemasta itse kappaletta. Musiikkivideon ei tarvitse olla musiikille alisteinen, mutta sen täytyy olla musiikin ystävä. Video voi tuoda kappaleeseen jotain lisää tai kommentoida musiikkia jollain tavalla tai rakentaa maailman, joka voi olla ihan muuta kuin musiikki, mutta kuitenkin niin, että se ei ole vain taide-elokuva, jossa on musiikki.

Pirisen mainitsemat asiat yhdistyvät esimerkillisesti Mika Taanilan kokonaan arkistomateriaalista kokoamissa musiikkivideoissa, kuten 22-Pistepirkolle tehdyissä Boardroom Walkissaja This Timessa.

– Ne tuovat siihen kappaleeseen aivan uuden maailman, mutta eivät täysin harhauta katsojaa.

Maailman paras musiikkivideo Pirisen mielestä on kuitenkin Terence Donovanin ohjaus Meat Loafin ja John Parrin kappaleesta Rock ’n’ Roll Mercenaries vuodelta 1986.

– Video perustuu lähikuviin Meat Loafin äärimmäisen ilmeikkäästä naamasta. Siinä huulisynkataan sanoitusta, mutta ilmehtiminen on hienovaraista ja tosi överiä. Se hienosti rakentaa musiikkiin toisen aivan absurdin kerroksen.

Ville Pirinen

Sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja muusikko.

Työskentelee sarjakuvan läänintaiteilijana Pirkanmaalla.

Kotoisin Kiteeltä, asuu Tampereella.

Julkaissut yli 20 sarjakuva-albumia.

Palkittu Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähatulla vuonna 2016.

Voittanut Kemin sarjakuvakilpailun vuosina 1993 ja 2000.

Aktiivisia musiikkikokoonpanoja: Seremonia, Ville Pirinen Combat School ja Steel Mammoth.

Yksi Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tuomareista tänä vuonna.